Nyt se on vihdoin meillä, Kaisa haettiin eilen kotiin ystävän farmariautolla. Tällainen on meitin Kaisa:

 

Ja koska Kaisa suorastaan vaatii alleen mattoa, tulee tietenkin uutta rahanmenoa. Eikä tuo takana oleva rottinkipöytä (v:lta -1981) oikein sovi Kaisan pariksi, joten siihen täytyisi ehkä löytää hyvä jalkalamppu, joka valaisee Kaisassa istujan kudinta. Tuoli on minun, yksinomaan minun, ja varokoon nahkaansa se joka uskaltaa siihen istua! Iina kokeili eilen, lähdöt sai!

Saanelin blogissa on tänä aamuna juttua huorista, siis prostituutiosta. Mie vähän selvennän kommenttilaatikkoon laittamaani kommenttia. Nimittäin tyrkyllä oon miekin ollut, mutta kauppa ei käynyt Cool

Reilu 10 vuotta sitten täällä meidän suunnalla oli lihakauppiaita liikkeellä. Torstaisin tuli bussilastillinen venäläisiä huoria työntekoon, sunnuntaina bussi vei heidät takaisin. Olihan se selvä piristysruiske paikkakunnalle, etenkin kun kauppatori sijaitsi vanhan motellin kulmilla, jonka yhteydessä sijaitseva baari sai paljon asiakkaita. Kukapa mies nyt selvinpäin lihakauppaa alkaisi tehdä, joten ensin muutama olut kurkkuun, ja sitten pihalle katselemaan tarjokkaita. Asiakkaita tuli kaukaakin, huhu kulki kulovalkean tavoin.

Tietenkin tuollainen markkinatori kiinnosti myös paikallisia, ja sinne piti mennä paitsi katselemaan niitä leobarditurkkeihin ja minihameisiin sonnustautuneita tarjokkaita, myös seuraamaan, sattuisiko ketään tuttua osumaan kauppoja hieromaan. Ikkunapaikat varattiin hyvissä ajoin ennen naisten levittäytymistä pihamaalle.

Niinhän mekin sitten likkakaverin kanssa päätettiin mennä paikan päälle. Mutta ei baarin penkille istuksiin, mehän päätettiin että kokeillaan tepastella pihamaalla eestaas, tulisiko joku tarjoamaan rahaa, ja paljonko olisi kotimaisen lihan kilohinta.

Voin kertoa, että emme saaneet ainuttakaan tarjousta. Emme ehkä osanneet mainostaa itseämme, ehkä puhuimme väärää kieltä, ehkä olimme pukeutuneet väärällä tavalla farkkuihin ja villapaitoihin, ehkä hiukset oli liian litteät ja väärän väriset, en tiedä.

Aikamme turhaan käppäiltyämme menimme baariin ja palkitsimme rohkean yrityksemme runsaalla olutmäärällä. Nekin jouduimme itse ostamaan.