*editoitu 24.4, sain palkinnon vielä Pilliltä, Minziltä ja Stanstalta*

Mie oon taas niin otettu, kun mua on muistettu hienolla plakaatilla, tällä kertaa palkinto tuli Timantilta salasanan takaa, sekä Minziltä, Pilliltä,  ja Stanstalta. Stansta sanoi niin kauniisti tämän antaessaan, että aloin itkeä (tänään on ollutkin vähän sellainen itkupäivä kaiken kaikkiaan). Pakko laittaa se tähän, jotta itsekin muistaisin, että minusta joku tykkää :  "Viidettä paikkaa pitää palkinnon antaja Hanni, jonka ‘lätinöitä’ on päästävä lukemaan mahdollisimman usein. Jalat maassa ja sormet ompelukoneessa (?) kirjoitettua tekstiä, josta saa hyvää mieltä ja arkisia inspiraatioita. Kultainen kommentoija omassa blogissani. Nainen, jolla on sana ja ajatus hallussa joka iloon ja suruun. Ihminen, josta lämpö ja inhimillisyys paistaa joka sanasta läpi niin, että lämmittää…" No niin, nyt mie aloin taas valuttaa kyyneleitä. Herkistyin omasta erinomaisuudestani

Jossain näin tähän viralliset eteenpäinjako-ohjeetkin, mutta koska Timantti jakoi tämän kahdeksalle, niin mie perässä. Nyt en käy katsomassa, josko tällainen sattuisi näillä seuraavilla jo olemaan, eihän haittaa vaikka saa montakin kertaa noin ihanan värisen jutskan, eihän?

Eli tämä lähtee nyt maailmalle seuraaville: Harakalle kiitokseksi hengästyttävän kauniista valokuvista, Hollylle salasanan taa, siellä on menossa jatkokertomus, johon odottelen kiivaasti jatkoa, Liskonaiselle, perusteluja ei kavanne, hän nyt vaan on niin ihana, huolimatta siitä että välillä komentelee mua..*virnistys*, Mimosalle kiitokseksi blogista, jonka lukeminen on kuin hyvä ateria: tulen kylläiseksi, mutta jään odottamaan seuraavaa postausta, ja toivon etten siihen mennessä ole joutunut odottamaan nälkäisenä.., Minzille, ahkeralle bloggaajalle, jonka blogissa laukkaan lukemassa arjen pikku tapahtumista, ja seuraamaan eläintouhuja kuvina ja kirjoituksena. Kadin tuloa joukkoon odottelen kärsimättömänä. Eikä voi unohtaa joukosta meidän ikiomaa blodia, Stanstaa, jonka umpirehellinen tilitys elämästä taidolla kirjoitettuna on yksi parhaista täältä löytämistäni blogeista, erityismaininta esillepanolle, blogi on myös kaunista katseltavaa. Susikairan riemukkaalle akalle tämä kuuluu ehdottomasti. Susikairassa muuten riehuu kukistajamehiläiset, varokaa jos liikutte sielläpäin :D Ja jos kreativ tarkoittaa sitä, mitä luulen sen tarkoittavan, niin erityisen luova blogi on Täti-ihmisen Mitä tekis-blogi. Siellä käyn aina katselemassa hienoja valokuva-asetelmia, kirpparilöydöistä tuunattuja herkkuja ja muuta käsillätehtyä.

Siinä ne kahdeksan oli, eikä tuo tarkoita että muut olisivat vähäpätöisempiä. Olkaapas hyvät.

Neuvokaapas te osaavat ja kokeneet bloggaajat, miten miekin voisin saada sellaisen napin itselleni? Siis bloginapin? Voiko sellaisen teettää omasta valokuvasta, vaikka kuva ei niin järin hieno olisikaan?

Aamulla varasin Iina-kissalle ajan eläinlääkärille. Olen jo vähän aikaa seuraillut sitä, ja se ei taida olla ihan kunnossa. Se on jotenkin hidas ja jähmeä, nuolee koko ajan itseään, mutta kylläkin on syönyt ja juonut ihan normaalisti. Sitten huomasin, että sen hännän tyvessä on jotain kummallista. Kävin äsken etsimässä Iinaa ja löysin sen (petaamattomasta, hyi minua taaskin!) sängystäni. Ihan tyytyväisenä makoilee:

Mutta hännän tyvessä on tosiaan jotain, karvoja puuttuu.

Ja lähempi tarkastelu sitten paljastaa tällaisen herkullisen näyn. Toivottavasti kaikki lauhdutuskuurilaiset ovat juuri syömässä. Heittäkääpä sämpylänne menemään.

Onko kissaihmisillä mitään mielikuvaa, mistä moinen voisi johtua? Itse voisin veikata, että Iinalla on jotain loiseläjiä elimistössään. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavaa.

Rouva ainakin närkästyi kovasti, kun herätin hänet kesken unia ja aloin tonkia häntää. Ei se varmaan kivaa olekaan, emäntä menee vaan itseensä ja miettii, olisiko kivaa kun joku alkaisi kopeloida hännän vierustaa kesken makeiden aamupäivätirsojen.

Edit: Kerroin aiemmin täällä Iinan häntähaaverista, silloinhan sillä oli tuossa samassa kohtaa puremajälki, joka hoidettiin kuntoon. Voisi tietenkin olla, että se vanha haava olisi alkanut uudelleen vihoittelemaan, mutta kyllä se silloin parani kokonaan. Ja kun nyt tarkastin Iinan kokonaan, tuollaisia jälkiä on sillä parissa muussakin kohtaa. Hui kun mie aloin kutista