Tää täällä makaa toista päivää. Että sellainen vappuaatto

Olin kavereiden mökillä perinteisesti juhlimassa. Isäntäväen lisäksi meitä oli vapun vietossa viisi, kaksi pariskuntaa ja mie. Alkuillasta lähdettiin grillaamaan, join pari lasia viiniä, sekä isännän valmistaman vahvan irish coffeen. Väitän kuitenkin, etten siinä ajan kanssa istuessani ja syödessäni noista aineista humaltunut.

Lähdin vauhdilla siitä grillakatoksen pöydästä, ja unohdin, että pöytä ja penkki on yhdistetty toisiinsa noin 30 senttiä korkealla ESTEELLÄ! Sitä kyllä edelleenkin ihmettelen, että olen aika monta kertaa siinä pöydässä istunut, mutta aina olen muistanut nostaa jalat esteen yli, nyt en muistanut. Veikö se irish coffee kuitenkin järjen mennessään?

Rojahdin suoraan kyljelleni puupatiolle, ja jonkin aikaa otin lukua. Tajusin vain, että sattuu niin maan perkeleesti kylkeen, ilmaa ei saa kuin haukkomalla, ja yritin huolestuneille kavereille sanoa, että mie lepään tässä nyt hetken aikaa, olkaa kaikki hiljaa! Jonkin aikaa siinä makoiltuani kampesin itseni pystyyn, ja sattui edelleen. Otin konjakin.

Kävin saunassa, laulettiin karaokea, ja kylki oli kipeä, mutta kestin sen kuin mies. Nukkumisesta ei voinut juuri puhua, ja päivällä (puhallettuani alkometriin nollat) ajelin Viivin kanssa kotiin. Varsinainen kipu alkoi vasta kotona.

Tämä päivä onkin sitten mennyt asentoa hakiessa. Kylki kestää tasan kaksi asentoa: Kaisassa istumisen, jos ristiselän takana on tyyny, sekä selällään makaamisen. Älkää kysykö vessassa käynnistä, kurottelusta, kumartelemisesta, hengittämisestä mitään. Niitä ei voi tehdä. Olisiko kylkiluu (luita) poikki..

Itse asiassa tämän raportin jälkeen taidankin mennä selälleen sohvalle... Voiko täällä sanoa ääneen, että vittu kun vituttaa?