Aamulenkillä Viivin kanssa käveltiin läheisen vanhan myllyn kupeelle kuuntelemaan  kosken kohinaa. Sen miekin vielä huonoilla korvillani kuulen, ja voiko kauniimpaa ääntä juuri ollakaan kuin veden solina. Lintujen laulu multa on hukkunut jo vuosia sitten, ainoastaan varisten ja harakoiden äänet kuulen. Täytyy sitten kuunnella niitä paremman puutteessa.

Yhtenä yönä mie näin niin ihanaa unta, että elin sen tunnelmissa vielä monta päivää. Kuulin unessa satakielen laulavan, ja se laulu kuulosti ihan oikealta. Mie kuulin ensimmäisen kerran eläissäni satakieltä 80-luvun alussa, kun muutettiin Keski-Suomesta tänne Kymenlaaksoon. Se kuulosti aivan uskomattomalta korviini, ja nyt kun kaikki linnun laulut on hävinneet maailmastani, oli niin ihana tunne, että yksi lintu vaivautui tulemaan uneeni ja esittämään konserttinsa.

Mie tässä lykkään väistämätöntä ja muka tärkeenä kirjottelen tänne, ettei tarttis a) ruveta siivoamaan tätä läävää b) alkaa ratkoa pojan kaverin pilottitakista vetoketjua ja ompelemaan siihen ehjää vetskaria tilalle. Sellaisen homman lupasin tehdä, ja tiedän että se on paskamainen homma, jo pelkästään sen vetoketjun irrottaminen. Pojan äiti toi takin eilen mulle ja poika tuli parin tunnin päästä kysymään, että ootko jo vaihtanut sen vetskarin, kun häntä palelee ja pitäisi saada paksumpi takki päälle. Pakko mun on se tänään tehdä, koska illalla on rapujuhlat sellaisessa porukassa, että mie luulen etten ehkä huomenna halua ajatella ompeluhommia, ja tuskin mitään muutakaan.. Siis koolla tulee olemaan niin hauska joukko ystäviä, että siinä voipi taas viini virrata ja kielenkannat irrota muutamaan laulun luikaukseenkin. Joskus on laulettu niin että aamulla en ole ääntä saanut.

Pitääkö mun kaivaa imuri kaapista? Oisko se hyvä alku? Varmaan ois.