Kuljin aamulla kamera kourassa pikkuruisessa puutarhassani, otin kuvia lähettääkseni ne todisteeksi yhdelle miehelle (terveisiä vaan Hessulle :)), että on mullakin puutarha. Pahasti ensinnäkin näytti siltä, että viesti kuvineen lensi helvetin kuuseen, ja toisekseen kuvista näkee aika selvästi, että mamma ei ole oikein hoitanut puutarhaansa viime aikoina. Miten tuo kuulostikin taas niin ronskilta? No, joka tapauksessa, en taidakaan julkaista niitä täällä, ainoastaan tuon takapihallani olevan sammakoiden asuinsijan.

Kun muutin tähän rivitaloon 2004, oli rakentajat jättäneet takapihalleni koivun. Siihen ei tullut edes ensimmäisenä kesänä ainuttakaan lehteä, joten se kaadettiin, mutta pyysin jättämään siihen kannon kääpineen mulle kukkapylvääksi. Kesällä siinä onkin orvokkiruukku, mutta nyt sammakot taas valtasivat sen.

Iina-kissa ilmeisesti vihaa noita sammakoita, ja se läy läpsimässä niitä tassullaan maahan. Kaksi niistä on haljennut, ja yhdeltä putosi silmät päästä. Näistäkin yhdessä on halkeama, mutta Iinan kiusaksi nostin sen takaisin lumpeenlehdelle istumaan.

Iinalta otin kauluksen pois. En kestänyt enää katsella, kun se yritti nuolla ja pestä itseään, eikä siitä tullut mitään. Hännässä on jo selvä rupi, ja antibiootit alkaa vaikuttaa, tuskin se enää tulehtuu. Karvattomaksi häntä varmaan tyvestään jää.

Rakkauden aiheuttama arpi ikuisesti muistona. Traagista.