Tuonne Saanelin blogiin (ei jaksa linkittää, vaikka tietty osaisin) jo kirjoitin, että harjoitellessani tätä uuden Vuodatuksen kanssa pelaamista kirjoitin kokeeksi tuohon laatikkoon "kirjoita mitä olet tekemässä" oman suunnitelmani, mitä aion tehdä. Se laatikko ei toimi, ei tapahtunut yhtikäs mitään, vaikka suunnitelma oli kirjattu ylös.

Mutta sitten mie ihan itse laitoin tähän esikatselun toimimaan. Se ei lupauksista huolimatta toiminut mun koneella, joten aloin etsiä ponnahdusikkunoiden estoläpyskää. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Hirveän pähkäilyn ja etsimisen jälkeen löysin työkalut, josta löysin etsimäni, kirjoitin vuodatuksen osoitteen sallittuihin, ja voilá! Esikatselu alkoi toimia.

Mun tietokonetumpeluus johtuu kahdesta seikasta: kukaan ei ole ikinä opettanut mulle mitään alusta asti. Likka neuvoo, mutta mulle on jo pelkästään kaikki nämä termit aivan hebreaa. Paneelit ja palkit ja operat ja konsolit välilehdet ja moodit ja asetukset... mie en vaan tiedä, mitä ne pitää sisällään, enkä mie tiedä, mistä täältä koneesta löytyy mitäkin, jos tiedän edes mitä etsin. Kirjoitusohjelma, jota joskus käytän, on monen mutkan takana, enkä pysty löytämään sellaisia omin avuin. Ja sitten toinen ja se tärkein. Mua ei pätkääkään kiinnosta opetella. Mie tarviin tasan viittä juttua tällä koneella: sähköpostia (osaan), pankkisivua (osaan), meidän akkarinkiin osallistumista (osaan, jopa uudessa multiplyssä), kirjoitusohjelmaa (löydän sen nykyään, ehkä), sekä tätä uusinta eli blokkaamista (jaa-a enpä mene kehumaan mitään). Ja multa menee hermo, jollen osaa nopeasti, eli multa menee hermo aika usein.

Yritin äsken siirtää eilen Viivistä ja Iinasta kuvaamaani videopätkää tänne, muttei se kyllä siirtynyt. No, ette sitten näe kun Viivi houkuttelee Iinaa leikkimään (kun häntä heiluu, sehän tarkoittaa että on aika leikkiä, Viivin mielestä..), ja miten siinä sitten kävikään.

Se haastekin odottaa vastaamista, mutta haluan tällä kertaa kerrata teille, rakkaat kanssablokkaajat omat naisen elämäni periaatteet. Kai teillä muillakin on periaatteet, joiden mukaan elämäänne järjestätte? Jokaisella pitää olla, ja tässä minun perusteluineen:

1) En mene kylmään veteen uimaan
  
Mie en ole ikinä ymmärtänyt, mikä hinku ihmisillä on mennä kesällä järveen siinä vaiheessa, kun vesi ei ole vielä lämminnyt +27-asteiseksi. Ja mikä ihmeen villitys on avantouinti, miettikää nyt vähän! Silmämunat pullottaa päästä ja tukka jäätyy päänahkaan kiinni jo matkalla avantoon, ja sinne vaan pitää tunkea itsensä! Sitten palellaan ja hirvitellään, että hui kauhistus, kun se on ihanaa. Ja kesälläkin sydän pysähtyy ja suonet ratkeilee päässä joka tapauksessa kun menee ensimmäisen kerran uimaan. Mie uin kyllä tuossa lähijoessa mielellään,  vastavirtaan vielä, mutta sinne veteen meno, vaikka vesi olisi "lämmintä"! Voi perse, ja sitten siitä vielä pitäisi nauttia.  Ja älkää kuulkaa viitsikö sanoa mitään avantouinnin terveellisistä vaikutuksista. Mie tiiän, että niin hullu mie en oo ikinä. Piste!

2) En juo piimää

No tässä toinen ihmetys. En juo edes maitoa, se on ällöä. Ja etenkään en juo hapantunutta maitoa, mitä piimä kaiken järjen mukaan on. Äiti pakotti mut juomaan mukulana lasin maitoa päivässä. Mie vedin lasin tyhjäksi nenästä kiinni pitäen, ja perään laitoin vaikka leivänpalan, että sain nopeasti ällön maun pois suusta. Maitoa vielä voisin oksentamatta juuri ja juuri juoda, jos pakotetaan, mutta piimää! En ole ikinä juonut enkä juo! Piste!

3) En hiihdä

Tää nyt on itsestään selvää. Koulussa mie sain ensimmäisen kammoni hiihtämiseen, lukiossa jo järjestään lintsasin hiihtotunnit tai kävelin vapaaehtoisesti sen ajan kun muut hiihti. Ensin kannoit sukset kouluun (4km) kaikkine tarvittavine oheiskamppeineen. Sitten kihnutit niillä lipsuvilla ja/tai tökkivillä puusuksilla itsesi hikeen, ja kannoit taas kuorman takaisin kotiin. Kotimatkalla tietenkin hiki alkoi muuttua viluksi, ja kotiin päästyä olit valmis pilkkomaan sukset hellapuiksi. Juujuu, tiedän että sukset on kehittyneet noilta ajoilta, mutta ei se mun periaatetta kumoa. Ja ennenkuin pääset edes ladulle, on suksiin laitettava jotain tököttejä, ja kun olet laittanut ne tökötit ja päässyt ladulle, huomaat että tökötit ei sovi tälle kelille, vaan sukset taas joko lipsuu/tökkii, joten mikään ei ole muuttunut. Ja jos tulee alamäki, mun olisi otettava sukset kainaloon ja käveltävä. Mie oon niin kova kaatuileen muutenkin, ja pelkään kaatuilua. Piste!

Ja tähän väliin kävin toteamassa, että esikatselussa ei pääse vierittään tekstiä eteenpäin. No, alkuteksti ainakin näyttää ihan kelpaavalta.

Lopuksi vielä tarina Esikoisesta ja Exästä. Esikoinen innostui 8-vuotiaana luistelemaan niin paljon, että kävi joka ilta luistinradalla. Tavoistaan poiketen ex päätti osallistua lapsen harrastukseen, ja osti itselleen luistimet. Parina iltana hän kävi sitten poikansa kanssa luistinradalla, ja siihen se jäi.

Ensimmäisen yhteisen luistelukerran jälkeen löysin Esikoisen itkemästä olohuoneen sohvalta. Kysyin, että mikä on hätänä. Poika kyynelehti vuolaasti ja niiskutti... no...no... kun se meidän iskä.... kun se tuli miun kans luisteleen.... Mietin jo, mitä oli tapahtunut, poika ei meinannut millään pystyä jatkamaan. Kysyin, että niin, mitä siitä? No... no, kun se näytti niin säälittävältä! Ja poika puhkesi isoon poruun: iso mies, ja luistelee niin huonosti!

Kerroin tätä myöhemmin siskolleni puhelimessa, nauroimme tietenkin kovasti. Sisko kysyi, että missäs se mies nyt on. Vastasin, että lähti hiihtämään jo melkoinen tovi sitten. Samassa kiukkuinen, hikinen  mies ilmestyi eteiseen, ja kysyin puhelun lomassa, että mikäs sua riipoo. Vastaus: en löytänyt latua!

Sellainen urheilijasankari tää meidän ex-iskä..

Lisäys: Jotta ei tulisi sellainen käsitys, että olisin koulussa saanut kiitettävän liikuntanumeron turhaan, kerrottakoon että mulla on HIIHDOSTA saatuja hopealusikoita viisi kappaletta, olin hiihtokisoissa aina pronssilla. Joka vuosi Laila voitti, Soili oli toinen, mie tulin kolmanneksi ja Eeva neljänneksi. Siinä olikin meidän luokan tytöt.

(Lisäyksen lisäys: Tuuli muistutti myöhemmin lisäämästäni periaatteesta, joka ei kuulu niihin alkuperäisiin. Siis 4) En soittele koskaan miehille. Miehet soittelee mulle, jos soittelee. Ei oo kukaan soitellu vähään aikaan. Mie taidan olla ruma ja vanha. Itku )

(Lisäyksenlisäyksenlisäys: kurkkasin tuota laskuriani, ja herranen aika, siellä oli lukema 4999! Siis noin paljon kävijöitä 21.11 jälkeen. Miks mie tollo en älynny laittaa pääsymaksua!)