Nyt saa listat riittää hetkeksi. Mutta tähän piti tarttua, en voinut vastustaa. Hannelen paratiisista mutkan kautta Cranen blogiin, ja tällainen löytyi:

1. Katsele kotiasi. Mieti. Muistele. Anna ajatusten samoilla. Mielikuvien viipyillä.

Minkä esineen olet tuonut mukanasi lapsuudenkodistasi omaan kotiisi? (Se voi olla varsiluuta, riepu- tai persialaismatto, kirjoituslipasto, taulu, rattikelkka, lusikka tai natiseva keinutuoli, hopeakannu...)

2. Ota kuva.

3. Kerro esineen tarina blogissasi.

4. Lähetä haaste eteenpäin.

Tässä on avain, jonka äitini vähän aikaa sitten antoi muistoksi. Miten se on aikanaan unohtunut äidin taskuun, sitä hän ei itsekään muistanut. Mutta avaimella  pääsi aikanaan syntymäkotiini, pienen rautatieaseman kahden kamarin ja keittiön kotiimme.

Minä olen syntynyt tässä talossa, joka nykyisin toimii metsästysmajana. Syntymäpaikkani sijaitsee tarkalleen sanottuna kamarissa, jonka ikkuna on etuseinässä toinen oikealta. Syntymästäni olenkin kertonut jo aikaisemmin täällä.

Olin kolmen vanha, kun me muutimme isän työn takia pois täältä, joten kovin montaa muistikuvaa ei minulla tuosta kodista ole. Kävin vielä monena vuonna muuttomme jälkeen tuon talon vasemmassa päädyssä asuvien kummieni luona. Kummini olivat lapseton pariskunta, ja rakastin heitä äärimmäisen paljon. Olin heille se puuttuva lapsi, ja sain viettää lomiani heidän luonaan. Joka hiihto- ja kesäloma olin siellä ainoana lapsena hemmoteltavana. Kun olin 13-vuotias, he muuttivat Tampereelle, ja tuo pikkuinen asema lopetettiin. Vierailuni lapsuuden maisemiin loppuivat siihen.

En muista noilta ajoilta kummejani, en naapureitani, hieman hahmotan ympäristöä, pari taloa paikallistan, mutta erään henkilön muistan hyvin selvästi, minua muutaman vuoden vanhemman Jukan joka tuli hakemaan minua ulos leikkimään. Hän vei minua pienen kolmipyöräisen polkupyöränsä päällä, kihnutti urheasti talon edessä käytävää edestakaisin, ja mie istua tönötin matkustajana. Naapurit nimittivät meitä surinasussuksi ja pärinäpojaksi.

Äitini mukaan Jukka huolehti minusta hyvin. Itsellä on yksi toisenlainen muistikuva. Ritarini pötki pakoon ensimmäisenä. Olimme pihassa leikkimässä, kun nurkan takaa tuli esille valtavan iso koira. Jähmetyimme molemmat tuijottamaan koiraa peloissamme. Sitten Jukka kiljaisi: se on susi! Sen sanottuaan hän otti jalat alleen ja juoksi kotiin jättäen minut suden kanssa kasvokkain. Tosin hetken päästä miekin sain jalkani liikkeelle, juoksin sisälle ja kuulin seinän takaa Jukan huudon: siellä on susi, siellä on susi! Ja mie aloin huutaa äidille samaan tapaan, kunnes äiti sai minut rauhoittumaan ja epäili sen olevan koira. Mie uskoin tosin Jukan silminnäkijän lausuntoon: susi se oli!

Mie olisin halunnut olla poika, kuten Jukkakin. Muistan erityisen hyvin, kun Jukka laski ulkorakennuksen vieressä olevan mäen alas suksillaan, minulla oli pienet punaiset puusukset jalassa, mutta en uskaltanut laskea Jukan perässä. Jukka kysyi, että etkös uskalla tuollaista mäkeä laskea, ja mie väitin että uskaltaisin, mutten viitsi. Kävin kummieni luona käydessäni katsomassa sitä mäkeä. Maa hädin tuskin vietti alaspäin, niin oli pelottava ja hurja mäki kadonnut.

Ennenkaikkea olisin halunnut olla poika sen vuoksi, että pissaaminen olisi ollut niin helppoa. Jukkakin heitti housut nilkkoihin kesken leikin, meni ratapenkan yläpäähän ja pissasi seisaaltaan. Voi että mie kadehdin sitä pippeliä! Äitini on kertonut, että kun Jukka meni penkan päälle pissalle, mie menin seisomaan siihen viereen, kokosin esiliinan helman tötteröksi ja pissasin leikisti esiliinapippelistäni.

Vielä yksi aika jännä juttu liittyy tuohon vanhaan taloon. Äitini on kertonut, että sodan jälkeen meillä oli jokin kielletty kirja, ja jos se kirja olisi löydetty, siitä olisi tullut suuria vaikeuksia. Ilmeisesti jokin Neuvostoliiton vastainen propaganda-kirja. Äiti pelkäsi paljastuvansa, muttei periaatteesta polttanut kirjaa, vaan piilotti sen vintille jonnekin kattohirren väliin. Olisi mielenkiintoista tietää, onko se kirja siellä vielä. Luultavasti on.

Onko muita, jotka löytävät lapsuuskodista tuodun esineen ja haluavat kertoa tarinan? Jos on, mie tulen ja luen mielelläni.