Kevään tulo aiheuttaa armotonta kutinaa käsille: täytyisi neuloa jotain keväistä puuvillalangasta. Koska kutina ei ottanut ohi mennäkseen, hyppäsin autoon ja ajoin Novitan tehtaanmyymälään Korialle ostoksille. Malli oli katsottuna valmiiksi, ihan itsekkäästi itselleni aion tehdä jotain, mutta lanka jota malliin oli käytetty, kuulosti kovin hinnakkaalta alpakkalangalta. Siispä katsoin silmukkatiheyden ja päätin ostaa jotain halvempaa lankaa puuvillaisena.

Mun lemppari Novitan puuvillalangoista on ehdottomasti Tennessee, se on helppo neuloa, ja tulos on aina yhtä tasainen. Mutta väri, jonka olisi halunnut, oli lopussa, tai jäljellä oli vain eri värjäyserien keriä, joten ostin kalliimpaa uutuuslankaa Cottonia:

Saas nähdä, mitä tästä alkaa syntyä...

Auto-perhana meinasi taas jättää pulaan. Mazdassa on ajolukitus, ja otin mukaani sen avainkappaleen, jonka lukitus  toimii huonosti. Sitten se lakkasi toimimasta kokonaan, kun olin bensa-automaatilla, juuri tankannut ja pois lähdössä. Siis olisin lähtenyt tuuttailevan jonon  tieltä pois, jos auto olisi käynnistynyt. Hermostuttavaa! Monen kokeilun jälkeen löysin nappulasta sellaisen kulman, joka pisti lukituksen päältä pois. Mimosa luetteli blogissaan, mitä uutta on oppinut päivän aikana. Mie opin ainakin sen, että toinen ajolukituslaitteista on paskana

Tuo Mazda on muutenkin ollut vähän sellainen kovan onnen kärry. Siitä on uusittu kolhittuja osia niin paljon, että enää taitaa olla katto ja toinen takaovi alkuperäistä peltiä. Viimeisin kolaus sattui viime kesänä, kun joku ääliö pamautti siihen 800 euron kolhut parkkipaikalla ja livisti mitään viestiä jättämättä paikalta.

Toissakesänä olin Kaksosten kanssa ajamassa mummulasta kotiin päin. Kaksoslikka nukkui takapenkillä, turvavyö kyllä kiinni, mutta poikittain penkillä pitkällään. Tultiin kohtaan, jossa oli asfalttityömaan takia vain yksi kaista käytössä, ja meidän kaistalla jono odottamassa valojen vaihtumista. Pysähdyin jonon perään, vilkaisin peiliin ja näin että takana tuleva auto laskettelee niin kovaa vauhtia, että törmää takuulla perään. Kuten törmäsi.

Sinänsä mielenkiintoista, seikka jonka olen ennenkin liikenteessä huomannut, että sekunnin murto-osassa on arvioinut tilanteen: takana ajava auto ei kerkiä pysähtyä. Jos huudan lapsille että nyt törmätään, tyttö nousee ylös penkiltä, ja on juuri pahimmassa linkussa, vöissä kiinni, kun törmäys tapahtuu, joten on sittenkin turvallisempaa, että hän on makuuasennossa. Kun rysähti, likka nousi sen jälkeen unenpöpperöisenä istumaan ja karjaisi: mitä nyt TAAS! Kenellekään ei käynyt pahasti, ainoastaan mun niskani niksahti ja koko vasen puoli yläkropasta meni hetkeksi tunnottomaksi.

Mutta sitten se tappelu vakuutusyhtiön tarkastajan kanssa on asia erikseen! Mummeli, joka perääni ajoi (ja soitti myöhemmin mulle luopuvansa ajokortistaan vapaaehtoisesti..) tunnusti syyllisyytensä, mutta kun vakuutustarkastaja näki mazdasta otetut valokuvat = takapää paskana, etupuskurissa reikä, josta oli edellä seisoneen auton hinauskoukku mennyt sisään, hän alkoi pohtia, oliko kenties jokin niistä lommoista autossani jo ennen kolaria. Siis idioottimaista, mun olisi pitänyt pystyä todistamaan, että auto oli ehjä puoli tuntia ennen kolaria, kun lähdin sillä ajamaan. Kenen mieleen tulee ottaa valokuva autosta liikkeelle lähtiessään. Miten todistat, että valokuva oli juuri silloin otettu, eikä esimerkiksi vuosi aiemmin? Mutta tätä meidän hra Vak.Tark pohti monta viikkoa. Siis VIIKKOA! Lopulta olin niin raivona, että pistin korjaamon miehen jälleen kerran soittamaan tarkastajalle, ja puhelun aikana melskasin kovaäänisesti taustalla, jolloin korjaamopäällikkö kuiski hra Tarkastajalle, että tämä rouva on täällä paikan päällä ja erittäin hermostuneen oloinen...

Kolari tapahtui kesäkuun lopussa. Sain auton korjaamolle elokuun puolessa välissä! Siihen saakka hra Vak. Tark. pähki, olenko oikeutettu saamaan korjauksen vakuutuksen piikkiin. Autoon tehtiin lähes 4000 euron korjaukset, siinä vaiheessa kun pari osaa oli jo irronnut ja tippunut tielle odotellessani. Nämä vakuutustarkastajat taitaa olla ihan oma ammattikuntansa, heille olisi käyttöä vaikkapa:

Sinänsä hauska jatko tälle tarinalle tapahtui lokakuussa. Puhelin soi ja aivan outo mies esittelee itsensä, sanoo olevansa jostain Ylivieskasta?? ja  soittavansa siitä autoni kolhimisesta?? Olin suu auki ihmeissäni, enkä ymmärtänyt mitään. Mies jatkoi, että kesäkuun loppupuolella oli ollut täällä paikkakunnalla herättäjäjuhlilla ison asuntoauton kanssa, ja parkkipaikalla oli osunut autoni rekisterikilpeen niin että kilpi oli taittunut. Hänellä oli omien sanojensa mukaan niin kiire, ettei ehtinyt jättää viestiä, mutta otti rekkarini ylös. Ihmetystä tietenkin herätti se, miksi mies otti yhteyttä lokakuussa, monta kuukautta tapahtuman jälkeen... ilmeisesti lestadiolainen omatunto kuitenkin kolkutti niin, että hänen oli pakko soittaa ja tunnustaa.

Miehelle sain sitten ilmoittaa ilosanoman, että samoihin aikoihin autoani rutattiin enemmältikin, ja hänen kolhimansa rekkari uusittiin mummelin laskuun. Mies kuulosti erittäin iloiselta ja helpottuneelta, synninpäästön saaneelta.