On synti tunnustaa, että en ole ns. helleihmisiä, mutta nytkin olen aivan raato, enkä jaksaisi tehdä yhtään mitään. Pakkohan ei ole mitään tehdäkään, joten olen istunut pihakeinussa, lukenut kirjaa elämänkaarikirjoituksesta, sekä kutonut ikuisprojektiksi muodostuvaa palmikkojakkua langoista, jotka ostin jo aikoja sitten.

Olen tehnyt takapihalta keinulle johtavan polun laattakivistä, omille askeleilleni mitoitetut. Mulla tosiaan on suhteellisen iso piha rivaripihaksi, olen nimittäin maksanut extraa ja ostanut "tontin" itselleni. Toisen päädyn samanlaisen asunnon olisin saanut halvemmalla, mutta halusin tämän senkin vuoksi, että mulla ei ole rajanaapureita.

Ruusupensas alkaa avata nuppujaan, niitä on aivan mielettömästi. Ostin vaaleanpunaisen ruusun, se kukki heti ensimmäisenä vuonna, ja seuraavana vuonna ja siitä eteenpäin se on tehnyt kahdenvärisiä kukkia (??), vaaleanpunaisia ja syklaaminpunaisia kukkia.

Lähempi tarkastelu sitten osoittaa jokavuotisen riesan. Pakko tehdä taas mäntysuovasta liuos ja myrkyttää nämä nilviäiset:

Ja  nyt huilitauon jälkeen pyykit narulle ja sitten keinuun kutomaan. Jospa saisin tänään toisen etukappaleen valmiiksi. Sitten ei puutu kuin yksi etukappale..