Tappelu Saunalahden kanssa käy edelleen kiivaana, ja oikein hyvään saumaan tuli vähän iloisempia juttuja.

Sain Harakalta jo jokin aika sitten ihanan tunnustuksen, ja kannoin sen jo tuonne sivupalkkiin odottamaan julkistamista. Tällainen hieno:

Ja nyt annan tämän myös eteenpäin, olen vain itsekkäästi kahminut palkintoja jakamatta niitä eteenpäin. 

Paitsi että nyt en saa näitä linkitettyä. Yritänpä muistaa tehdä tämän myöhemmin.

Edit: Stansta tuolla tarkkana tyttönä huomasi, että tähän tunnustukseen kuuluu mukaan meemi, joka pitää tehdä tunnustuksen saadakseen. En tajunnut sitä tuolla Harakan sivulla nopeasti käydessäni; olihan sielläkin lista viidestä asiasta joista tykkää(n):

1) Metsä. Mielellään kuusimetsä, mutta sellainen mäntykangasmetsäkin käy, mikä ympäröi mökkiäni. (ja josta palan omistan huom! )

2) Ompeleminen, etenkin se tilkkuilu. Saa pelata värien ja muotojen kanssa.

3) Leipominen. En kamalasti tykkää ruoanlaitosta (mikä ei tarkoita ettenkö sitä joutuisi tekemään, tai ettenkö osaisi laittaa ruokaa), mutta leipominen on ihanaa! Valitettavasti muksut ei niin välitä kakuista, piirakoista, pullasta... sämpylät ja omatekoinen leipä uppoaa kyllä.

4) Kirpparit. Uusin intohimoni, tiedätte kyllä minkä vuoksi.

5) Toisen tekemä tai ravintolassa nautittu ruoka ja lasi tai pari hyvää viiniä. Ulkona syöminen tai valmiiseen ruokapöytään istuminen on meikäläiselle harvinaista herkkua, joten nautin siitä täysin siemauksin.

Tykkäämiset oli siinä, tarkoituksella en laittanut tähän läheisiä ihmisiä tai lemmikkejäni. Niistä kun ei voi käyttää sanaa "tykätä".

Ja toisen, ihanan tunnustuksen antoi Eija Eijantilkuista. Tämä on hänen omasta tilkkutyötaulustaan tehty tunnustus, aivan upea:

Koitanpa, onnistuisiko linkitys edes tänne. Eli käykääpä kurkkaamassa taulua Eijan blogissa. Tässä näköjään linkki toimii, vaikka ei vaihtanut väriä ??? No höh, mutta klikkaamalla tuota "Eijan blogi"-sanaa pääsette katsomaan, mitä kankailla voi maalata.

Sitten Kusti polkaisi vihdoin tänään tuomaan odottamani Saanelin joululahjan. Saanel lupasi lähettää mulle vähän etuajassa joululahjan, ja nythän on jo syyskuu;  ei se nyt niin kamalan aikaisin tullut.

Ruusupaketin:

sisältä löytyi jotain kovin, kovin tutun näköistä:

Saanel raaskii luopua näistä ihanista, oikeasti vanhoista ruusupurkeistaan. Nämä kuulemma halusivat mun mökkiini, koska niiden nykyinen asuinsija on liian moderni keittiö. Kirje oli muuten tosi upealla kirjaimistolla kirjoitettu. Älä vain, Saanel sano että kirjoitit sen käsin??

Kun näin nämä purkit, mielessä alkoi myllertää ja kyyneleet tuli silmiin väkisin. Voin kuvitella, että näillä purkeilla on oma historiansa edellisen perheen mökissä, ja nyt saan jotain näin arvokasta itselleni! Suurkiitos, Saanel. Sinä ihana, hyväsydäminen nainen! Lupasin yhteishuoltajuuden näille, että Saanel voi joskus tulla katsomaan, olenko hoitanut purkkeja hyvin.

Etenkin tämä purkki sykähdytti (näissä oli kahdenlaisia):

Äidin keittiössä on ollut tuo samanlainen purkki niin kauan kuin muistan. Jo 60-luvulla katselin sitä keittiössä, nuo ruusukuviot on tuttuakin tutumpia.

Kyllä nyt taas jaksaa kummasti. Ootte te kaikki ihania