Piti ihan ottaa itsellekin muistoksi muutama lumikuva, koskaan kun ei voi tietää, tuleeko näin runsaslumisia talvia enää hetkeen. Niin tai tässä iässä tietenkin pitää muistaa, että kuolema raapii persettä, eikä tiedä, näkeekö ensi talvea (tosikoille kerrottakoon, että tämä oli vitsi).

Meidän keittiön ikkunasta näkyy tällainen:

Otin kameran ja lähdin kahlaamaan lumeen ottamaan möykystä kuvaa. Lunta on aika paljon, reippaasti reiteeni saakka.

Tämä on möykky: puutarhapöytä, jonka päälle on satanut melko ison kerroksen lunta.

Viivi lähti tietenkin seuraamaan tallomaani polkua pitkin. Kyllä, kyllä, on siinä Viivi, selkä näkyy polun vasemmassa reunassa:

Ja tässäkin:

No nyt näkyy jo paremmin:

Kukkuluuruu, mamma. Minuahan et pakoon pääse!

Sitkeästi kuin terrieri lumessa. Eikö siitä saisi hyvän uuden sanonnan.