Kun sain itseni terveeksi, sairastui Tokaksvanhin, ja ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen, eli sen jälkeen, kun on kotoa omilleen muuttanut, pyysi apua. Oli niin raju vatsakipu, että makuuasennossa ei pystynyt olemaan yli vuorokauteen. Ja toista vuorokautta kesti jatkuva oksentaminen. Piti jo soitella päivystykseenkin, että voiko noro oireilla niin kovina kipuina, pelkäsin että kyse ei olekaan mahataudista.

Eilen sitten alkoi nousta kuume, ja mahakivut vähän helpotti. Nyt poika makaa täällä mamman hoidokkina; hänen omassa asunnossaan alkoi tänään mahataudin kunniaksi muutaman päivän putkiremppa. Alunperin Tokaksvanhimman piti olla remppapäivät metsässä sotaharjoituksissa, mutta nyt evakuoitiin tänne sairastamaan. Kuume ei meinaa laskea, mutta onneksi sentään oksentaminen loppui.

Odottelemme mielenkiinnolla, tuleeko uusia uhreja. Käsidesi on ollut ahkerassa käytössä.

On meillä onneksi omasta takaa tuo Sisar Hento Valkoinen, joka joko auttaa paranemisessa, tai kuten mie asian näen: valloittaaa sohvasta parhaat palat potilaalta.