Nimittäin omassa seurassani. Ja Viivin. Ja mökillä poikenneen ystävättären. Ja puheliaan kyläläisen. Ja unen miehen.

Mukulat viettivät omia juhannuksiaan kavereiden kanssa, ja mie varustauduin viettämään mökkijuhannusta ensimmäistä kertaa. Olin viisas, vältin juhannusruuhkan menemällä kauppaan jo keskiviikkona. Ja eksyin kirpparille. (muistin kyllä ostaa ne ruoatkin). Kirpparilta tarttui mukaan mökille vietäviä astioita.

Oikeastaan lähdin katsastamaan viinilasitarjonnan, ja löysin muutaman eriparisen jalkalasin hintaan 0,30 € kappale. Lisäksi seitsemän lautasta, made in China ja neljä ruusukuvioista lusikkaa haarukkaa, korjasi Patonki ihan oikein .

Puurokuppeja neljä kappaletta. Niissä on kaunis lintukuvio kyljessä.

ja hammasharjamuki

Lähdin aattona ennen saunan lämmitystä Viivin kanssa pienelle lenkille. Hiekkatietä käveli vastaan nainen, jalassaan lenkkarit, päällä mekko ja vyötäröllä vyölaukku, siis selvästi lenkillä hänkin ja oletin, että kyläläisiä. Hän seisahtui paikalleen kurkistelemaan uteliaan näköisenä, kun lähestyimme. Kaukaa hän aloitti pajatuksen: ai miten ihana koira! Voi miten mie tykkään koirista, mulla on itselläkin koira, aina on ollut.

Kättelen naista ja sanon nimeni, ja selitän, että olen ostanut Rauhalan. "Ai, SIE olet SE!" sanoi nainen, ja samalla paljasti, että minusta on ollut puhetta kylällä . Sitten nainen vetäisi henkeä ja aloitti: voi tuo sun koira on kyllä ihana, mikä sen nimi on, sillä pittää teettää pennut, hän varaa yhden nyt heti ja tyttärelle toisen, milloin sillä alkaa juoksut, heti seuraavasta juoksusta teetät pennut, mulla on koira, labradorinnoutaja, se on muotovalio, ulkomaillakin palkittu, mutta en mie sen kanssa voi mennä lenkille, kun se vetää niin kamalasti, mie haluan tuollaisen seurakoiran, minkä ikäinen sie olet, me taidetaan olla saman ikäiset, ai ei ollakaan, mie olen jo 66, (seuraa elämäntarina, jota en tässä voi kertoa, ettei tule ongelmia anonymiteetin kanssa..) onko sulla lapsia, onko sun mies töissä varuskunnassa, ai ei ole miestä, no mutta on kai sulla joku töissä varuskunnassa, jaa poika, sitähän miekin, no nyt tulloo auto, mennään tien sivuun, ai se onkin tyttö, kuule tää on se rouva, joka on ostanut Rauhalan, mennään käymään joku päivä, tän poika on varuskunnassa töissä, tunnet sie sen nimistä poikaa sieltä, mie taidan kävelläkin yhtä matkaa, kumpaan suuntaan mennään

Onneksi Viivi sai hepulit, ja lähti juoksemaan pois ajavan auton perässä, ja nainen sanoi, että ei pysy meidän vauhdissa, jatkaakin lenkkiään alkuperäiseen suuntaansa. Vetkuttelin ylimääräisen kierroksen metsässä, pelkäsin nimittäin, että me tullaan uudelleen vastakkain, ja hän tulee mun luo kahvittelemaan. Varmaan joskus tuleekin, mutta juhannusaaton halusin viettää ainoastaan Viivin kanssa.

Lämmitin saunan (vaikka mökillä edellisellä viikolla käynyt nuohooja varoitteli kiukaasta: se menee uusiksi pikapuoliin tulipesässä olevan halkeaman vuoksi). Saunassa muistelin juhannustaikoja, joita äidin kanssa lapsena tehtiin. Mietin, että mihin se löylyvesi pitikään heittää, ja mitä sitten seurasi, mutten muistanut. Mutta yöllä loikin pitkin ketoja yöpaidassa ja keräsin seitsemän kukkaa tyynyni alle. Sen verran kai saa olla höperö juhannuksena?

Näin unta talosta, jonka pihaan oli ihan vain koristelumielessä laitettu heiniä muutamalle seipäälle. Ihastelin, että onpa kiva idea. Menin sisälle taloon, ja siellä oli The Mies. The Mies esitteli keittiönsä nurkassa olevan uunin, jonka hän oli purkanut 1800-luvun talosta, ja koonnut keittiöönsä uudelleen. Mies oli ystävällinen, nauravainen, tumma, karhumaisen iso, parransänki, pyöreät kasvot, ruudullinen harmaa flanellipaita päällä. Ei poninhäntää, mutta tukankasvu oli sen näköistä että saa se sellaisen kasvatettua. Ilmoittakaa, jos The Mies on liikenteessä, tai lähettäkää suoraan tänne mun luo. Siitä tulee Rauhalaan pehtoori.

Juhannuspäivänä tein homman, joka on kutkutellut pitkin kevättä. Autotallin takana on iso rojukasa, puita, kattopellin paloja.. ja alimmaisena ikivanha harmaantunut penkki. Nostelin romut päältä pois, raahasin puolilahon penkin saunan eteen, ja laittelin pelargonioita ja vanhan maitokannun penkille. Saunan seinään aion vielä laittaa hyllyt, joihin tulee kukkia. Hyllyiksi yritin jo etsiä harmaantuneita puulautoja, mutta en löytänyt sopivaa. Ja nuo mustat muoviruukut on vaihdettava toisenlaisiin.

Tällainen penkki, joka on notkollaan, ja johon en suosittele istumaan.

Viivi innostui riehumaan pihassa, pölli mun työhanskan, ja sitten kirmattiin pihaa ympäri peräkanaa. Viivi väsähti ensin.

Päikkäreillä otin salaa kuvan nukkuvasta Viivistä. Saanko esitellä: vihreä ylämaan terrieri

(selitys: Viivi rakastaa leikattua nurmikkoa, ja sukelteli turkkinsa aivan vihreäksi. En raaskinut kieltää)

Rauhala näyttää tällä hetkellä tältä:

On alkamassa maalausurakka, ja osasta mökkiä on raavittava kaikki maalit pois, se on niin huonossa kunnossa. Neljän päivän tulos näkyy tässä ja kipeissä käsissä. Onneksi ei ole koko mökkiä raapattava, tuossakin oli älytön homma jo!

Vähän kerkisin ommellakin. Olen ostanut syksyllä outlet-myynnistä 7 eurolla lenkkiverhot, jotka eivät käyneet minnekään ikkunaan, jotenkin oudon valjut.

Ostin seuraksi punaruutuista kangasta

Vuoritin ruusuverhot, käärin helmat rullalle ja solmin nauhoilla kiinni. Tosi kauniit, kuva ei oikein tee oikeutta tuvan uusille verhoille.

Laitoin myös vanhan hyllyn tuvan seinään. Hyllyn alle metsästän pesukomuuttia, mutta nyt laitoin hyllyn alle paremman puutteessa kaapin siivouksessa  löytämäni vanhan pyyheliinapeiton

Kauheen pitkä tästäkin tuli. Lopetan täten.