Huomenta kaikki rakkaat lukijani

Päätin laittaa ensimmäisen päivityksen Rauhalan miitingistä, ja jatkaa toisella sitten kun käyn siellä laskemassa vahingot ja ottamassa kuvia tuliaisista

Arvasin nimittäin, että ei naiset ilman tuliaisia kehtaa tulla, ja tyhjensin yhden pöydän siltä varalta. Enkä turhaan. Mutta niihin myöhemmin.

Olipas mukavaa, kiitos kaikille ämmyleille! Aika jännä tilanne sinänsä, että melkein kukaan ei tuntenut livenä melkein ketään. Nyt tunnetaan livenäkin kaikki kaikki.

Hain Stanstan ja Liskiksen asemalta puolenpäivän jälkeen, ja sain vastaani kaksi iloista naista ja rajut halaukset. Koukattiin kaupan kautta,  haettiin Viivi kotikotoa matkaan ja jatkettiin Rauhalaan. Ihme kyllä tuo mun nykivä paskaksi menossa oleva Nissan suostui viemään meidät perille. Pihassa odotti Amalia, joka onkin jo ehtinyt postata omaan blogiinsa juttua ja kuvia. Kysyin autossa odottelevalta Amalialta, että mites vieras on viihtynyt..

Lykkäsin ruokaa uuniin, osan tarjottavista olin tehnyt etukäteen mökin jääkaappiin odottamaan tärkeitä ruokailijoita. Kun valkosipuliperunat oli kypsyneet, pilkoin vielä uunipannullisen vihanneksia kypsymään, ja pari peukalonpalaa sekaan, sekä verta kastikkeeksi

Tästä naiset sitten saivatkin aihetta kuittailuun. Tutkailin pilkkomiseni perään peukkuani, ja mutisin itsekseni, että riittääköhän nää jo......(?) Olin huomaavinani, että naiset tutkivat tarkasti joka vihanneksenpalan ennenkuin pistivät suuhunsa.

PP ja MK tulivat kimppakyydillä, odottelivat mutkan takana siihen saakka, kunnes ruoka oli pöydässä. Olivat sitten muka-hämmästyneitä, että eikö me ehditty ollenkaan auttaa, vaan joudutaan suoraan ruokapöytään. Tämä kostettiin myöhemmin, kuvakin on todisteena, kun PP tiskaa, en vain julkaise sitä, koska hän luullakseni haluaa pysyä täällä anonyyminä. Mutta tiskaamaan joutui, enkä persettäni nostanut penkistä auttaakseni ruokailun jälkeen siivoamisessa. Joku tolkku pitää olla, niih!

Stansta, joka ei syö valkosipulia eikä kalaa, söi molempia, ja otti lisääkin. Olisiko apuna ollut nauttimamme viini, vai mistä johtui. Ja yöllä, kun olin nukkumassa, oli kalasta käyty vielä lohkaisemassa iso pala. Syyllistä etsitään, tosin pari naista tunnusti jo, että aamuyöllä oli alkanut hiukomaan

Kaksolikka ilahdutti meitä tulemalla mukaan osaksi iltaa, tuliaisinaan pilkottuja vihanneksia dippikastikkeineen. Kiitos, Teemu . Amalia lähti illalla ajamaan kotiin, tosin olisi me hänellekin nukkumapaikka järjestetty. Me muut sitten istuttiin myöhään yöhön.

Sadekin loppui, ja saatiin istua ulkona tummenevan tähtitaivaan alla, saunoa ketkä saunoivat, juoda virvokkeita (!) ja jutella. Minusta meillä oli aivaa ihana tapaaminen. Ja tässä on pakko kertoa, että Stansta teki sen, minkä oli halunnut jo kauan tehdä...........?? . No, ei sen kummempaa kuin mennä nurmelle makaamaan selälleen ja katsella tähtitaivasta elokuisessa pimeydessä.

Susikairan Akalle soitettiin heti alkuillasta, ja Minzille saatiin sana, että soittaa Liskonaisen puhelimeen. Lisäksi mukaan kaivattiin mm poisjääneitä Mimosaa ja Ruskaa. Mutta olen luvannut, että uusi miitinki järjestetään, sitten pidetään huoli, että nämäkin, jotka nyt eivät päässeet, tulevat mukaan.

Aamulla heräsin vesipumpun kolahteluun. MK oli heräillyt, ja käytiin muiden nukkuessa pikkulenkki Viivin kanssa, sekä ihana juttelutuokio (= n. 2 tuntia) muiden vetäessä vielä sikeetä. Kiitos siitäkin!

Tämän kuvan saa julkaista Liskiksen ja Stanstan luvalla. Hannin ilmapatja antoi kuulemma äärimmäisen hyvät ja rauhaisat unet papan kammarissa. Kävin kerran kurkkaamassa naisia, ja kun toisen kerran kurkkasin, nämä murmelit nukkuivat täsmälleen samassa asennossa. Luultavasti olivat nukkuneet koko yön käännähtämättä.

Musta tää on NIIN ihana kuva

Iltapäivällä kimppakyytiläiset lähtivät. Tulettehan uudelleen!

Me jäätiin vielä odottelemaan Liskonaisen ja Stanstan kanssa junalle lähtöä. Olin arvioinut ajan, miten kauan ajan asemalle, paljonko pitää varata aikaa oikealle laiturille pääsyyn harley parkinsonin kanssa asemalla JOSSA EI HISSIT TOIMI!!!!! Ihmettelin vähän, että naisilla ei tuntunut olevan mikään kiire, ja kun lopulta sain nämä pakattua autoon, oli aikaa enään reilu puoli tuntia jäljellä, ja se aika menee kaupunkiin ajaessa. Painoin Nissanin kaasun pohjaan ja toin naisia rallityyliin kaupunkia kohden...

Puolivälissä matkaa valitin, ettei me keritä, jos juna lähtee puoli neljä. Naiset huutaa kuorossa: ei, rakas Hanni! Juna lähtee puoli VIIDELTÄ! Kaasujalkani herpaantui hetkessä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun sekoan kellonajoissa. Jos puhutaan kellonajasta 16.30, nappaan sieltä tuon kellonajan 16, ja alan ajatella puoli neljää. Olen mennyt kymmenet kerrat väärään aikaan hammaslääkäriin, lääkäriin, hierojalle, saanut sakkoja parkkikiekon väärin asetetusta ajasta... 

Siis mehän kerittiin loistavasti viedä Viivi kotiin. Pihassa oli Tokaksvanhin lähdössä moottoripyörällään, ja ehti tervehtiä naiset. Oli käynyt kolistelemassa tyhjiä ruokakaappeja ja lähdössä kaupungille syömään. Kehoitti lähtiessään: "olkaa ihmisiksi". Oletan, että hän tarkoitti vieraitani Niin ja sisällä oli myös Tokaksvanhimman nuorempi versio, Kaksosjätkä, joka osasi käyttäytyä kuittailematta, vai mitä?

Jäi tosi mukava, joskin vähän haikea olo, kun saattelin viimeisetkin miitinkiläiset junalle. Otetaanhan me tämä uusiksi, eikös vain?

Edit. Stansta  tai Liskonainen voi halutessaan tarkemmin kertoa Rauhalan pihassa yöllä seikkailleesta kummituksesta, joka seisoi melkein Stanstan  vieressä, ja laski seteleitä . Mie en sitä päässyt näkemään, mutta selvää on, että joku talon entisistä asukkaista siinä käväisi.