Joulunpyhät on lusittu jälleen kerran. Aattona oli pöytä katettu jouluherkuilla, ja väkeä syömässä mun lisäksi Tokaksvanhin tyttöystävänsä kanssa, Kaksosjätkä tyttöystävän kanssa, sekä Kaksoslikka, eli pöytä täynnä. Mukavaa Esikoinen (avo- tuleva avio-) vaimoineen vietti tämän joulun omassa kodissaan.

Syötyä tuli

Kymenlaakson rumimmaksi kuuseksi rankattu kuusemmekin oli koristeltuna ihan kohtuullinen. Laitoin siihen kahdet valot, tavalliset sähkökynttilät, sekä ikivanhaa tuikkunauhaa. Hyvä ratkaisu, kuusi hieman koheni..

 

Olin ilmiselvästi ollut kamalan kiltti. Kaksosjätkä oli monen päivän ajan tehnyt selväksi: et sitten mussuta etkä sano mitään mun lahjasta... kun sain sen aattona, pääsi mun suusta kuitenkin: voi kamala! Poika, joka sai töitä syksyksi, ja siis sai omaa rahaa, muisti äitiä melkoisen isolla summalla lahjakortteja City-Marketiin Hyvä etten pyörtynyt..

Kaksosjätkän suloinen tyttöystävä toi suklaata (meni jo...) ja tosi kauniin enkelin, jolla on varmaan kauneimmat enkelinkasvot, mitä yhdelläkään mun kokoelmani enkeleistä. Otan kuvan toiseen postaukseen, nyt latasin vain kamerassa olevat.

Sopivaa joululukemista hömppäromaanin muodossa, Esikoisen ja vaimonsa lahja, pieni porakone, jossa on lisäosana pullonavaaja, tohvelit Kaksoslikalta (näitä olen toivonut salaa monta vuotta)

sekä maailman ihanin pihaenkeli lyhty kädessä... Ihania lahjoja. Tämä enkeli on niin kaunissa paketissa, etten ole raaskinut purkaa vielä sitä esille. Tämä lähtee tietenkin Rauhalan pihaan, ja inspiroi varmaan mua laittamaan puutarhaa ensi kesänä, jotta enkeli pääsee vartioimaan sitä kukkien keskelle. Patsas on noin puoli metriä korkea, upea! En ole varmaan ikinä nähnyt näin kaunista pihakoristetta. Ja tää on MUN!

Kerroin edellisessä postauksessa, että siskon paketin päällä luki: " S****tana, mulle kans, sanoi Hanni juhannuksena. Tonttu kuuli". Mietin pääni puhki, mistä sanoin noin. Arvelin lopulta, että sisko elvisteli tietenkin taas kutovansa ihania pitsisukkia, ja sanoin haluavani samanlaiset. Mutta ei, avatessani paketin muistin. Sisko laittoi mulle ulkomailta ostamiensa kenkien kuvan kännykällä. Siihen sitten tokaisin, että saatana mulle kans! Enpä arvannut, että kenkiä riitti mullekin:

Hah! Ja vaikka nyt joku siellä hihkaisee (kuten varmaan hihkaisee), että saatana mulle kans, niin ei tipu! Nää on mun! Mun! Mun! Muuuuun!