Ihan ensimmäisenä otsikon eka ihana. Leenuliini Enkelin silmin-blogista muisti minua tunnustuksella. Just yhtenä päivänä kurkkasin kävijämäärääni, ja mietin, että eipä olekaan tunnustukset olleet vähään aikaan kierrossa. Tai jos on, niin mulle ei ole kukaan sellaista älynnyt antaa Ja sitten heti perään sellainen tulikin. Kiitos, ihanainen Leenuliini!

Leenuliini antoi tämän vain yhdelle, joten teen samoin, vaikka tekisi mieli antaa tämä vaikka kuinka monelle. Mutta tämä on pakko antaa yhdelle suosikkiblogilleni, Susikairan Akalle. Ilmoitan asiasta hänelle sitten kun Susikairassa on päästy normaaliin arkeen, ja Akka jaksaa taas ilotulittaa näppäimistöllään ihania, lapsiperheen elämää rönsyileviä juttujaan.

Toinen ihana. Täti Punainen laittoi mulle jokin aika sitten sähköpostia, ja kertoi, että kirpparitavaroita kerätessä oli tullut vastaan jotain, josta tuli mieleen Hanni ja Rauhala. Ja arvatkaapas mitä. Mie sain paketin T.P:lta Hain sen tänään postista:

Maalarinteippi sattui olemaan sopivasti pöydällä, peitin sillä enimmät osoitteet paketista.

Avattuani pakettia, kannesta näytti puuttuvan yksi kulma. Pahviin oli kirjoitettu selitys:" Rosmo ehti ensin laatikolle " Näköjään muutkin kuin meidän Iina tykkää nakertaa pahvia.

Ja laatikosta löytyi vaikka mitä! Kaikkia oli muistettu, aivan uskomattoman ihana paketti!

T.P on kissojen ystävä. Elli ja Iina saivat ruokaherkkua ja leikkihiiriä

Elli sattui loikoilemaan sängyn (sen tilapäisen, kapean, jonne ei Viivi mahdu) päällä. Testattiin yksi hiiri sillä. Ensin näennäisen välinpitämätön.

Ja huiskis, se sieppasi hiiren, hiiren häntä jäi Kaksoslikan kouraan

Hirveän hyvää suklaata. Siitä on enää puolet jäljellä Suklaan alla on Viivin paketin muovipussi. Viivi nimittäin ei kauaa aikaillut oman pussinsa aukaisussa.

Viivin pussissa oli pari herkkupatukkaa.

Mutta niitä Viivi ei edes huomannut. Se sieppasi suuhunsa ihanan vinkulelun, ja alkoi leuhkana tepastella edes takaisin se suussaan. Lopulta se meni sänkyynsä aarteensa kanssa. Kai te ymmärrätte kadehtia. Tuo on upeinta, mitä koira voi toivoa, oma kanankoipi.

(vähän meinaa naurattaa. Viivi ei laske koipea suustaan, ja nytkin se istua tököttää tässä takanani kumikoipi suussaan. Ja kun alkaa nukuttaa, se jemmaa koiven kuononsa alle)

Kuvasin kameralla videopätkänkin, kun Viivi intoutui esittelemään koipeaan. Katsotaan, saanko sen tänne jossain vaiheessa.

Paketissa oli myös mangoteetä. Illalla maistan. Ja kortti, jossa toivotetaan onnea uuteen kotiin ja hyviä hermoja muuttoon.

Sitten se varsinainen juttu, joka oli lähteä kirpparille, ja sitten se päätyikin mulle. Kauniisti paketoitu.

Eipä voinut kuin ääneen huokailla. Olisi muuten satavarmaa, että jos näkisin nämä kirpparipöydällä, ostaisin takuuvarmasti Rauhalaan. Nämä on ihan selvästi Rauhalan kynttilänjalat. Eikö ole ihanat

Voi että! Kiitos, Täti Punainen, arvaa vaan, miten täällä ollaan iloisia. Monta hymyilevää naamaa ja kuonoa :)