Täällä on taas Viivi, tervehdys kaikille!

Toi mun mamma muisti sentään, että tänään on Minun Tärkeä Päiväni. Meillä on taas täällä ollut muuten vähän eripuraisuutta (me koirat tykkäämme sanoa, että eriPURAISUUTTA), mutta onneksi mamma heltyi hieman hankalan yön jälkeen, ja onnitteli sentäs. Tänään mie täytän kolme vuotta.

Mie sain lahjaksi aamupalan, josta mie tykkään kamalasti. Kukapa ei tykkäisi ruokapurkista, jonka kannesta löytyy oma kuva.

Mie osasin olla kamalan kiltti odottaessani ruokaa, että mamman kiukkuinen ilme hieman laantuisi. Onneksi se sentään laittoi sapuskat kuppiin ja pääsin syömään. Tässä mun lepyttelyasentoni. Tosin yleensä tapitan silmiin, mutta nyt en saanut omia silmiäni irti siitä ruokapurkista.

Harvoin mie saankin Cesaria. Mamma väittää, että sen rahat ei riitä siihen, että joka päivä tuota saisin.  Pihi se on, eikä huomioi mua tarpeeksi, siitä se kiikastaa, ei rahasta. Olen asiasta varma.

Muuten tää elämä täällä on ollut vähän stressaavaa. Meillä on tapahtunut jotain kummallisia asioita, ensinnäkin Kaksosjätkä on KADONNUT! Kyllä mie syksyllä sen ymmärsin, kun mulle selitettiin, että se muuttaa pois kotoa, koska on aikuistumassa, mutta se lupas käydä mua useesti katsomassa. Ei se tule enää. Minne se on mennyt? Mitä on tapahtunut? Mie en käsitä, ja mulla on kova ikävä sitä.

Sitten täällä alkoi oikea mylläkkä, ja ne sanoi, että Kaksoslikka muuttaa kanssa pois. Se alkaa olla mulle vähän kova pala, kaikki lähtee, ja mie jään ton hullun naisen ja kahden neuroottisen kissan kanssa tänne ainoana täyspäisenä. Ei ole uni tullut viime aikoina silmään näitä murehtiessa.

Juoksutkin tuntuu alkaneen samaan rytäkkään, varmaan ihan hermostollisista syistä. Vastahan niitä helmi-maaliskuulle odoteltiin. Onkohan jokin vialla, kun ne tuleekin yli kuukautta etuajassa? Voisko joku koiraihminen kertoa, toi mammakin vähän ihmettelee.

Ja sitten se kaikista kamalin asia, joka on vienyt yöunet. Siinä Kaksoslikan muuttomylläkässä makkarista hävis se leveä sänky, johon olen hyvin mahtunut mamman viereen, ja olen saanut siinä nukkuakin, turvallisesti kainalossa. Tilalle mamma raahas Kaksosjätkän kapean sängyn, ja nyt se röhnöttää siinä kaiket yöt, mutta mie en mahdu omalle paikalleni! Jos yritän hypätä sinne vanhasta muistista, mamma potkaisee mua, (sanoo että muka vahingossa, paskat, sanon mie) ja putoan yli laidan. Monta kertaa yössä! ! Mun tarvii nukkua lattialla!!! Lattialla!!!! Vanhan peittoresun päällä. Mie sentäs ole RotuKoira ja Terrieri, kuten on ollut ennenkin puhetta. Menis tuo maatiaisnainen itse lattialle makaamaan, sitten tietäis, miltä se tuntuu.

Eikä tolla meidän Iinallakaan ole kaikki murot kulhossa (tääkin sanonta on muuten alunperin koirien kehittämä). Se makoili eilen pitkin pituuttaan keittiön lattialla, vähän niinkuin näytteli ennen varsinaisen esityksen alkua, miten pitkä kissa hän onkaan.

Niinkuin räsymaton laidasta laitaan kissaa... sitten se hokas Kaksoslikan huoneessa muutossa tyhjentyneen korin. Siis hetihän tuosta korista näki, että se on liian pieni kissalle. Miks sen aina pitää tunkee itsensä tuollaisiin. Nolaa itsensä ja koko perheen.

Ensin se oli ihan pähkähullun näköinen, kun se laittoi pään ensin korin pohjalle, ja pyllisteli siinä perse pystyssä. Mamma ei ehtinyt siitä onneksi ottaa kuvaa, sitä mie en täällä kehtais edes julkaista. Sitten se älypää sentään keksi mennä sinne makaamaan niin että pää jäi korin ulkopuolelle. Oli se silti ihan neliskanttinen kissa, kun se tuosta liikkeelle kömpi. Kamalan noloa! Mulle ei tulisi mieleenkään tuollainen käytös!

Se ton mamman hermoja nyt rassaa, kun en anna sen nukkua. Mutta syyttäis itteensä vaan. Aina ollaan yhdessä sängyssä nukuttu, kai siitä Terrieri loukkaantuu, kun yhtäkkiä heitetään lattialle! Ja noi juoksut tekee mut muutenkin levottomaksi, eikä uni tule silmään. Mie pidän kaikkia ääniä yöllä, mie vingahtelen, päästelen pikkuhaukkuja, ja harjoittelen juuri kurnahtelemaan kuin kissa.

No sitten tietenkin mua yöllä jänskätti tää synttäripäivä, ja herätin lopulta mamman ennen kuutta pompottamalla sänkyä vasten ja päästelemällä Ääniä. Se lopulta nousi ylös ja kahvinkeittoon, kiukkuisena kuin mikä. Ja arvatkaa mitä mie tein. Mie hyppäsin sinne sänkyyn, ja sain vihdoinkin nukkua rauhassa. Hahhah, siitäs sai!