Noista aineksista oli kaksi edellistä viikonloppua tehty. Ja nyt kaikki, jotka ovat allergisia huuhaalle, jättäkää lukematta *--*-väli. Mimosan pyynnöstä kerron kuitenkin vähän Finlandia-talon tilaisuudesta.

* (huuhaa alkaa..) Lisa Williams on selvännäkijä ja meedio, joka saa yhteyden tuonpuoleiseen ja ihmiset saavat hänen kauttaan viestejä kuolleilta omaisiltaan. Hänellä on Suomessakin näytetty tv-ohjelma, jossa hän saa viestejä ja välittää niitä eteenpäin. Olen hieman skeptinen (vaikka muuten minuun tietenkin uppoaa kaikki huuhaa täysillä) tv:ssä tapahtuvaan selvännäkemiseen, koska näyttelijöiden avulla homma olisi helppoa järjestää. Mutta tuossa tilaisuudessa, jossa itse olin, oli pakko vakuuttua siitä, että kukaan ei pystyisi niin aitoon näyttelemiseen.

Pikku yksityiskohta oli, että mie, kuulovammainen pystyin seuraamaan tilaisuutta simultaanitulkin avulla. Kuuluvuus salissa oli hyvä, mutta kun puhutaan vierasta kieltä, on huonosti kuulevan vielä hankalampi seurata kuin jos puhuttaisiin omaa äidinkieltä. Mutta etenkin toinen tulkki oli loistava, toisti jopa hymähdykset ja äänenpainot samoin kuin Lisa Williams. Toinen tulkki oli huonompi, mutta pystyin siis kuulokkeiden ja tulkin avulla olemaan täysipainoisesti mukana. Pisteet järjestäjille ja tulkeille!

Lisa on hauska, huumorintajuinen ja sanavalmis. Viestit, joita osa kuulijoista sai, olivat aina lohdullisia ja huumoriakin oli mukana. Kun Lisa alkoi puhua tuntomerkkejä viestittäjästä, kului hetki ja yleisön joukosta nousi yksi, joskus useampikin henkilö, jonka kuolleeseen omaiseen tuntomerkit sopivat. Osa joutui pettymään, viesti ei ollutkaan hänen läheiseltään, Lisa löysi aina sen henkilön, jolle viesti oli tarkoitettu.

Ehkä liikuttavimpia olivat ne kaksi äitiä, joiden lapset olivat tehneet itsemurhan. Toisen äidin tytär oli ollut syvästi masentunut ja syömishäiriöinen. Hän oli joutunut sairautensa vuoksi muuttamaan takaisin kotiin. Lisa osasi kuvailla ulkonäön, tiesi päivämääriä, tulossa olevia perhejuhlia, menneitä juhlia, joista tämä kuollut omainen toi viestejä. Toinen äiti oli tyttärensä kanssa tilaisuudessa, ja kuollut poika / veli kiitti siskoaan siitä, että tämä oli ollut tukena. Ja kaikissa tarinoissa viestinä oli anteeksipyyntö ja se, että nyt on hyvä olla. Lohdullista. Asiat kerrottiin niin tarkkaan, että vahingossa sellaista ei voisi tapahtua, olen varma.

Eräs miehensä onnettomuudessa menettänyt vaimo sai anteeksipyynnön siitä, että mies kohteli vaimoaan huonosti avioliiton aikana. Toinen, jonka ystävä oli tehnyt itsemurhan, sai kuulla että hänen on tehtävä se matka Intiaan, jota nämä olivat yhdessä suunnitelleet. Tuonpuoleisesta tuli myös pientä kettuilua miehelle siitä, että hänen hiuksensa on alkaneet harventua sitten viime näkemän... Eräs nainen sai edesmenneeltä mieheltään kuulla, että hänellä on liikaa vaatteita ja vaatekaapi sotkussa. Ennen tilaisuuden alkua naisen oli nähty vaihtavan vaatteita kaksi kertaa

Yhden henkilön kohdalla tämä "näkeminen" kesti ehkä 10-15minuuttia, joten asiat ehti käydä aika tarkkaan läpi ja se oleellinen viesti välittyi. Ja kaikissa sanoma oli se, että rajan taa poistuneella läheisellä on nyt hyvä olla, he ovat läsnä toisessa olomuodossa ja usein halusivat anteeksiantoa. Tuli mieleen sekin, että vaikka tuo olisi ollut petkutusta koko homma, mutta viestit vain sattumalta osuivat kohdalleen, niin mitäpä sitten. Näin näitä viestejä saaneita aulassa tilaisuuden jälkeen, ja jokaisen kasvoilta loisti suuri ilo.

Jos L.W tulee joskus vielä Suomeen, menen ehdottomasti uudelleen. Jos tulkkaus on järjestetty. * (...huuhaa loppuu)

                                               __________________________________________________________

Viime viikonloppuna olin taas Hesassa, tällä kertaa Helsingin Apollossa seuraamassa Firmarock-bändikisan semifinaaleita. Mukana oli myös Miniäyks (vokalisti) ja Esikoinen (rummut)  Crimsonite-bändillään. (linkistä aukeaa You Tube-pätkä alkueristä, jossa on yleisöä näköjään vielä vähäisesti) Nappiin meni. Eli seuraavaksi on mentävä seuraamaan finaalia kuukauden kuluttua   Viime vuonna eteneminen tyssäsi semifinaaleihin, mutta tämän vuoden esitys oli melkein parempi, arvelen mie.

Nyt mie en varmaan mene minnekään ennen Firmarokin finaaleita. Käkin kotona vaan. Ja mökillä.

Ai niin, yksi pieni juttu vielä. Sain kommentin jokin aika sitten, jonka kommentin luin läpi, ja poistin sitten saman tien, kun en nähnyt mitään syytä sen säilyttämiseen. Mutta kommentin johdosta sanon teille, rakkaat kultsipuppelit, että vaikka Hanni on tarvittaessa ärhäkkä, puolustaa itseään, reviiriään, läheisiään ja ystäviään vimmalla, älkää pelätkö mua. Tämä - nyt entinen lukijani ilmoitti kommentissaan, ettei enää tule koskaan lukemaan mun blogiani, koska täällä ei saa sanoa omaa mielipidettään asioista, ja odotan vain ihailua teiltä lukijoilta. Olen kuulemma myös tahallani halunnut leimata tämän (entisen) lukijani ilkeäksi. Sitä en myönnä tehneeni. Hän teki sen ihan itse

Niin että jos teillä on jokin mielipide blogista tai sen sisällöstä, tai asioista, joista täällä puhun, niin rohkeasti vain avaamaan sanaista arkkua.  En mie pure. Ainakaan, jos mielipide kerrotaan sivistyneesti, ja jos ei kerro sivistyneesti, niin sitten uskaltaa ottaa Hannilta lunta tupaan