Viivi mököttää. Se mököttää nyt niin pahasti, ettei suostunut tähän koneelle nyt ollenkaan. Sanoi terveisiä, ettei jaksa nyt, ei kertakaikkiaan jaksa! Se ei meinaa jaksaa edes kävellä, ottaa muutaman askeleen ja kaatuu melkein kuolleena maahan. Mulkoilee. Se on trimmattu, eipä sen kummempaa taaskaan. (se huutaa tuolta selän takaa, että älä sie mamma vähättele tätä, mutta en ole kuulevinani). Mutta eiköhän se parin päivän päästä ole taas unohtanut tämänkin kurjimuksen. Mun mielestäni se on nätti, omasta mielestään kauhean ruma.


Tein kokeilun uudesta siilimallista. Kudoin pienet siilisukat. Nyt täytyisi löytää sukille sopivan kokoinen sovittaja, nimittäin en tiedä, tuliko niistä lapsen jalkaan kovin leveät. Tuo piikkiosa kun kudotaan niin, että siinä on mukana sekä piikki- että villalanka, ja siitä tulee siis aika paksu ja leveä.  Mutta muuten olen aika tyytyväinen tulokseen.

Tosin ne riitaantuivat ja pistivät kantapäät vastakkain. Tätä ei siililapaset ole kertaakaan tehneet, ne on olleet paljon sopuisempia.
 


Sain ne sitten sopimaan riitansa. Riitelevät siilit eivät ole yhtään sen mukavampia kuin kiroilevat lajikumppaninsa.
 

Täällä uudessa kodissa on tullut esiin seikka, jota pelkäsinkin etukäteen: huono  puuttuva äänieristys. Jo aiemmin huomasin saman ilmiön kuin edellisessä kodissani, siinä vanhassa kerrostalossa: ilmanvaihtokanavia pitkin kuuluu puhe. Mun heikolla kuulolla ei sanoista välttämättä saa selvää, mutta Kaksoslikka kuuli yhtenä iltana täällä vessassa ollessaan yhden naapurin iloisen kysymyksen: otatko jo iltapalaa? laugh 

Tuo ilmiö ei haittaa, mutta sitten tämä muu äänieristys: kuin asuisi kaksikerroksisessa omakotitalossa. Eikä mua muu haittaa (huonosta kuulosta on hyötyäkin), mutta musiikin soittaminen. crying Ymmärrän, että jokaisen (niiden "vihaamieni" nuorienkin wink) on saatava elää ja olla, soittaa musiikkia, pestä pyykkiä, katsoa telkkaria. Mutta kun pahimmassa tapauksessa sekä seinän takaa että alakerrasta kuuluu bassojumputus, voin jossain vaiheessa seota. Edes korvatulpat ei auta asiaan. Luulen että otan asian puheeksi yhtiökokouksessa, ehkä asialle voisi jotain yhteistuumin tehdäkin. Kukaan (edes ne "vihaamani" nuoretwink) ei häiriköi eikä melua, mutta tässä talossa nyt vaan kaikki kuuluu.

Mies jolta ostin tämän asunnon,  on nämä saneerannut, eli luulisi hänen olevan tietoinen, miten tämä on peruskorjattu. Kun ennen kaupantekoa kysyin äänieristyksestä, hän vastasi että siitä ei ole mitään tietoa. Aivan takuulla hän tiesi, ettei minnekään ole lisätty ääntä eristäviä levyjä tms. Tänä aamuna se mies näytti käyvän talossa. Mietin, että ehtisinkö juosta perään ja sanoa, että kun myyt tuon viimeisenkin asunnon, niin voit kertoa mahdollisesti äänieristyksestä kyselevälle ostajaehdokkaalle, että äänieristys on olematon. En kuitenkaan viitsinyt lähteä perään pinkomaan. Ehtiihän tuon.