Kirjoitustahtini ei ole kovin kummoinen, johtuen pääosin pääkopan materiaalin puutteesta. Ei ole oikein löytynyt jutun juurta, ja sitten kun olen päättänyt kirjoittaa, on Vuodatus temppuillut enkä ole päässyt tänne ollenkaan. Yritän korjata tapani.
Joulu vietettiin mökillä. Tosin lievää katastrofin makua oli ilmassa, mutta selvisin kunnialla. Nimittäin:
Tavaroiden roudaaminen mökille ei ollutkaan ihan pieni homma. Muistilappuja täällä kotikotona ja mökillä, mitä puuttuu, ja mitä pitää vielä hommata. Kaikki, kynttilöistä pöytäliinoihin piti viedä mökille, sekä tietenkin kaikki jouluruoat. Muksut Esikoisen perhettä lukuunottamatta olivat osan aikaa Rauhalan joulua viettämässä.
Aatonaatonaattona pakkasin vielä auton täyteen tavaraa ja ruokia, elukat takapenkille ja sitten ajoin mökille. Seuraavana aamuna totesin, että vettä ei tullut hanasta. Hetken menin paniikissa muutaman kierroksen (tarkistin ettei ylijännite ole laukaissut pumppua päältä pois, ei ollut. Tarkistin pääsulakkeet, oli ehjät..) ja lopulta pumppu käynnistyi, kun lämmitin kanisterin juomavettä kuumaksi ja höyrytin tuvan vesiputkea veden avulla. En tiedä, oliko sattumaa, vai mitä, mutta vettä alkoi taas tulla. Siispä helpotuksen huokaus ja kinkku uuniin.
Laitoin siskolle viestin, että oli outo tunne, että jotain tulee sattumaan, ja ajattelin, että mun uuni varmaan hajoaa, mutta se olikin tuo pumppu. Kävin hakemassa lisää puita liiteristä, ja kun tulin tupaan, huomasin uunin valon sammuneen. Voihan perse! Se hellakin hajosi!! Päätin kuitenkin vielä kiivetä jakkaran kanssa uudelleen talon ulkoseinässä olevalle sähkötaululle ja tarkistaa ne pääsulakkeet. Ja sillä välin kun pumppu alkoi toimia, oli yksi sulakkeista poksahtanut. Onneksi mulla sattui olemaan sopivia sulakkeita, ja kinkun paistaminen sai jatkua. Sen verran hermo oli piukeena, että otin konjakin keskellä päivää
Kaksoset tuli aamupäivällä riisipuurolle, Tokaksvanhin tuli kahviaikaan ja Miniäkaks illemmalla, kun oli ensin ollut oman perheensä luona. Kaikki meni perinteiseen malliin, syötiin, kahviteltiin ja lahjojakin jaettiin
Avasin Kaksosten yhteisen lahjapaketin, ja voi mitä sieltä löytyi: uusi, hieno kamera 
Seuraava päivä menikin sitten sitä räplätessä, on melkoisen paljon monipuolisempi kuin tuo mun vanha. Sain myös sankakorin täynnä tarpeellista tavaraa keittiöpyyhkeitä, kalan ruotopinsetit, suklaata, punaviiniä (no on nekin tarpeellisia!) suihkugeeliä, puuroriisiä, kahvia... sisko oli kutonut mulle mahtavan tuubin kaulaan laitettavaksi, sekä ostanut mökille saunaan jotain, joka todellakaan ei mene saunaan. Se roikkuu tuvassa uunin pellissä ja keinuu ämpäri käsivarrellaan.
Seuraava päivä menikin sitten sitä räplätessä, on melkoisen paljon monipuolisempi kuin tuo mun vanha. Sain myös sankakorin täynnä tarpeellista tavaraa keittiöpyyhkeitä, kalan ruotopinsetit, suklaata, punaviiniä (no on nekin tarpeellisia!) suihkugeeliä, puuroriisiä, kahvia... sisko oli kutonut mulle mahtavan tuubin kaulaan laitettavaksi, sekä ostanut mökille saunaan jotain, joka todellakaan ei mene saunaan. Se roikkuu tuvassa uunin pellissä ja keinuu ämpäri käsivarrellaan.
Hänellä ei ole vielä nimeä. Mun mielestäni hän on hieman Eevertin näköinen..
Olin hakenut omasta metsästäni kuusen ja raahannut sen pihaan ja sieltä tupaan. Kun sain kuusen paikalleen tajusin, että olkikoristeet olisi olleet siihen ainoat oikeat, mutta tänä jouluna vielä koristeltiin ihan perinteisillä palloilla.
Kameran säädöt vaatii harjoittelua, mutta tosi hienosti saan laajakulmalla tuvan näkyviin. Vanhalla kameralla tästä puuttuisi 1/3.
Tein pari päivää ennen joulua kirpparilta löydön. Kävin katsomassa, löytyisikö Fidasta sellaista puista, vanhanaikaista kynttelikköä, mutta ei ollut. Sensijaan kaikki joulupöydän tavarat oli puoleen hintaan, eikä tätä voinut jättää siis ostamatta: 8 euroa, ei paha hinta tästä:
Tupa ompelukamarin ovelta kuvattuna. Voitaisko sopia, että tuo valkoinen ovi on taitavasti kuultomaalattu, eikä ajatella yhtään, että maalarilta olisi loppunut maali kesken. Sovitaanko?
Tämä joulu-paperitaulu on mun lapsuudesta. Ette kuulkaa usko, miten tarkkaan tätä kuvaa on katseltu. Saatoin lapsena istua pitkät tovit hartaana kuvan edessä ja vain katsella. Tuo juna oli erityisen hieno. Mietin myös aina, keitä asuu noissa taloissa, ja miten hienon majan saisi tuon ison kuusen oksien alle. Ja sitten mie aina pohdin, että onko nuo tontut vähän ajattelemattomia, kun heillä ei ole lapasia. Paljaat kädet ja peput kastuu takuulla, kun istuvat lumihangessa. Olen niin iloinen, että taulu on säilynyt, vaikkakin vähän vuosien aikana kärsinyt.
Viiville on se ja sama, onko joulu vai pääsiäinen. Kunhan on ruokaa ja mamma lähellä, niin kaikki on hyvin ja voi rentoutua.
Mukava oli joulu Rauhalassa, oikein tunnelmallinen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.