Nuorisotalomeininki täällä näkyi ja kuului taas eilen illalla ja viime yönä. Ja tälläkin hetkellä keittiössä on koolla ... (laskee...) kuusi tyyppiä omien tyyppieni lisäksi. Suoraan sanottuna, vaikkakin tiedän tämän olevan sitä aikaa, jota myöhemmin haikeana muistelen, siis talo täynnä nuorta porukkaa, niin tällaiset aamut kuin tänään välillä saavat hampaat narskumaan.

Nimittäin nämä olivat eilenkin koolla täällä, ja välillä saivat autokyydin läheiselle ABC:lle, jossa nuoriso  kokoontuu, ja taas tulivat kolisten tänne, ja taas kohta jonnekin autolla... en enää edes yrittänyt pysyä perässä, missä ovat, painuin nukkumaan.

Sitten nämä rantautuivat taas porukalla meille. Ei se sinänsä mitään, mutta kamala kolina ja nauru ja puheensorina täytti kämpän PUOLI YKSI YÖLLÄ! En mie niin huonokuuloinen ole, ettenkö heräisi. Kääntyilin ja kuuntelin, että pitääkö mennä jo karjahtelemaan, mutta sitten onneksi metakka hiljeni.

Aamulla sitten huomasin tyhjän leipäpussin pöydällä, katsoin pahaa aavistaen jääkaappiin, ja niin nuo olivat syöneet kaksi kokonaista leipää!!, makkarat ja juustot loppuun. Kiva juttu!

Lepyin tosin nopeasti, ja päätin että kun kerran leivästä tykkäävät niin että tyhjentävät mun kaappini, niin leivotaan sitten tuoretta. Tällaisia känttyjä sain aikaan:

2083806.jpg

Jotta en katkeroituisi, leivoin itselleni gluteenitonta porkkana-pannuleipää, siis nuo rumimmat känttyräiset takana vasemmalla on tietenkin mun syötäviä. Yhden palasen maistoin, ja maistui TOSI hyvälle! Saas nähdä, täytyykö huomenna tehdä uudet taikinat nousemaan. Leipominen on mun lempipuuhaa, joten hyvä vaan jos kelpaa.

Täytyisköhän tämä viedä kohta trimmaajalle?
2083797.jpg

Viivi lempiasennossaan, istumassa kuten ihmiset Kaksoslikan sylissä. Se istuksii pitkät ajat tuon näköisenä, tuossa asennossa, silmät luppaa välillä kiinni, tai se katselee telkkaria. Aika resuiselta se alkaa näyttää, joulukuussa pitäisi tilata aika parturiin. Ja kukahan leikkaisi sen kynnet! Se on ainoa koiranhoidollinen juttu, joka kertakaikkiaan ei onnistu! Viivi ei pure mutta potkii vimmatusti ja huutaa suoraa huutoa, ja tietenkin silloin leikkaan vielä helposti ytimeen, jolloin se saa kahta kauheamman kammon. En tajua, mistä se on saanut tuon pelon, ensimmäiset leikkuut meni ihan hyvin. Jos on ideoita, joita en ole vielä kokeillut, otan kiitollisena vastaan.

Aamupäivällä innostuin synnyttämään täällä blogissani, vaikka piti vain kertoa muutama oman perheen "lasten suusta"-juttu. Sitten sekosin sen synttärisankarin muisteloihin. Mutta kerrotaan tähän yksi tokaisu loppukevennykseksi:

Toiseksi vanhin poika rakasti pienenä kulkea ilman housuja, tuulettaa kalustoaan oikein kunnolla, ja hän nappasi aina housut päältään, oltiin missä tahansa. Poika oli noin kolmevuotias, ja taas kerran istui olohuoneen tuolissa telkkaria katsoen, housut kadoksissa. Poika väänteli ja venytteli ajatuksissaan pippeliään samalla kun katsoi piirrettyjä. Isänsä kulki siitä ohi ja sanoi, että älä hyvä poika venytä noin pippeliäs, sehän lähtee kohta irti. Poika siihen: Onks äiti venytelly paljonkin?