Tänään klo 19.23 tuli kuluneeksi 53 vuotta siitä kun mie synnyin. Äitini oli sanonut 8 vuotta vanhemmalle siskolleni, että vauva syntyy sitten kun tulee lunta maahan. Päivällä 19.11.1955 satoi maahan ensilumet, aivan kuin tänäänkin satoi. Illalla mie synnyin.

Isäni oli rautateillä työssä,  me asuimme pienellä rautatieasemalla. Lähimpään taajamaan oli maantietä pitkin kymmenisen kilometriä, ja taajamassa oli myös kätilö. Lähin sairaala oli Tampereella, jonne oli monen tunnin matka, joten äiti synnytti lapsensa kotona, kätilön avustamana. Äiti oli minua ennen synnyttänyt kolme lasta, joista kaksi oli kuollut vauvana. Kaikki edelliset synnytykset oli olleet vaikeita, kestäneet kauan, joten äiti arveli huomatessaan supistusten alkavan tuntua, että mitään kiirettä kätilön hälyttämiseen paikalle ei ollut. Puhelinta ei meillä tietenkään ollut, mutta asemarakennuksessa oli puhelin, jolla sai kätilön kiinni. Kätilöllä ei ollut autoa, joten matka synnyttäjien luo hoitui taksilla, ja piti vain toivoa, että taajaman ainoa taksi oli käytettävissä kun lähtö tuli.

Äiti oli minua odottaessaan käynyt ensimmäistä kertaa synnytysvalmennuksessa, ja liekö sitten siellä opetettujen hengitysten ansiota, äitini tunsi että tämä synnytys taitaakin olla hieman erilainen kuin ne edelliset. Supistuksia alkoi tulla yhä tiheämpään tahtiin, ja äiti alkoi hätääntyä: ehtisikö kätilö ajoissa. Silloin isä teki nopean laskutoimituksen: jos hän soittaisi kätilön valmiiksi taajaman rautatieasemalle odottamaan ja ajaisi resiinalla niin kovaa kuin resiinalla pääsee, kätilö ehtisi perille nopeammin kuin taksilla, koska junarataa pitkin matka oli huomattavasti lyhyempi. Siispä isä soitti kätilölle ja lähti resiinalla matkaan.

Kätilö odotti asemalla kassinsa kanssa ja hyppäsi kyytiin. Isä veivasi resiinaa minkä pystyi, ja matka taittui pikavauhtia. Samassa kuului takaa junan pillin vihellys. Tavarajuna lähestyi nopeaa vauhtia, isäparka ei ollut muistanut, että juniakin radalla kulkee. Isä työnsi kätilön resiinan kyydistä ratapenkalle, ehti itse pelastaa resiinankin ennenkuin hyppäsi perässä. Viime tipassa he ehtivät junan alta pois. Ja eikun uudelleen resiina kiskoille ja lykkimään.

Kätilö ehti ajoissa, mutta kuulemma olin syntynyt todella vauhdilla, kuin kelkalla lasketellut kohdusta ulos. Isä odotteli keittiössä hermostuneena, milloin synnytys olisi ohi. Kun sitten kätilö tuli ilmoittamaan, että terve tyttö syntyi, oli isä huojentunut, mutta ilmeisesti vielä aika pökerryksissä kaikesta jännityksestä. Nimittäin kun kätilö pyysi isää tuomaan vettä ja tarvikkeet vauvan pesuun, tuli isä kamarin ovelle kädessään vadillinen jääkylmää vettä ja juuriharja.