No niin, jäämmehän kaikki mielenkiinnolle seuraamaan, miten Hanni survoo itsensä tammikuun aikana asumaan pieneen kaksioon? Tänään nimittäin tehtiin kaupat, ja voin todeta, että epämiellyttävin kaupantekotilaisuus tähän elämääni mennessä. Jäipä ällöttävä olo..

Myyjä on paikkakunnalla tunnettu bisnesmies, kiireinen herra, jonka bisnestä on ostaa kokonaisia kerrostaloja ja kunnostaa ne sitten myyntiin tai vuokrattavaksi. Siitäkö johtui, että herra saapui kaupantekoon myöhässä, eikä pyytänyt keneltäkään anteeksi myöhästymistään. Tervehti minua maan matosta sentään, sitten istui äkäisen näköisenä tuolille ja kaupat tehtiin pikavauhtia, että herra pääsee hoitamaan rahakassaansa. Minuun hän suhtautui hyvin, hyvin alentuvaan tapaan, en sitten tiedä, jäikö miestä nakertamaan se, että tällainen mamma saa lievällä kiristyksellä alennusta kauppahintaan, vai muutenko vaan olin mitätön pikkusumma hänen isommissa rahoissaan. Ainakin kauppahintaan hän oli tyytymätön, oletan sen myös siitä, että nyt on saman miehen omistuksessa oleva alakerran asunto myynnissä myös, ja sen hinta on korkeampi kuin sen mun, vaikka neliöitä on vähemmän. Kävin muuten katsomassa sitäkin asuntoa, mutta sen vaatehuone oli lähinnä komero, ja asunto oli paljon sottaisempi kuin se, jonka ostin. Muuten identtinen mun asuntoni kanssa.

Toisaalta hyväkin, että mies otti heti jalat alleen, kun nimet oli paperissa. Pankkineuvojanikin oli ihan pöllämystynyt ja sanoi, että eipä ole vastaavassa kaupanteossa vielä aiemmin ollutkaan Miten mie uskallan sille miehelle soittaa, että tarvitsen ilmalämpöpumpun käyttö- ja huolto-ohjeet. Kaikki käyttöohjeethan yleensäkin pitäisi jättää, mie en saanut ainuttakaan, mutta lähinnä sen pumpun käyttöohjeen tarvitsisin, jotta saisin siitä hyödyn irti.

Sain nipun avaimia kouraani ja kävin pällistelemässä uutta kotiani. Illemmalla käytiin vielä Kaksoslikan kanssa yhdessä siellä, ja tyttö sanoi, että näyttää kodikkaammalta asunnolta kuin tämä nykyiseni. Luulen miekin, että siitä tulee kiva, huomenna menen ja jynssään sen puhtaaksi. Nimittäin kun tänään katselin sitä omistajan silmällä, huomasin, että loppusiivous oli lievästi sanottuna hieman hutiloiden - jos ollenkaan tehty. Yäk!

Keittiö on pieni, mutta luulisin että ihan toimiva. Jos saan pyykkikoneeni myytyä, ostan tuohon tyhjään koloon astianpesukoneen. Jos taas en saa, laitan pyykkikoneeni väliaikaisesti keittiöön. Kaappeja ei ole kovin paljoa, mutta enemmän kuin mun nykyisessä, ja laitan apusenkkini sielläkin keittiöön, saan sinne paljon tavaraa mahtumaan.

Makkarini on pikkuruinen. Sinne mahtuu sänky, yöpöytä ja kirjoituslipasto. Kaikki on mitattu etukäteen. Ostin siis asunnon huonekaluilleni (jaahas, joku ei ladannutkaan kuvaa makkarista, mutta ei jaksa hakea kameraa..)

Olkkari on iso, ja siinä on alkovi, jonne saan mahtumaan vierassohvani ja pienen pöydän.

(harmaa kuva, sori)

 

Kylppärikin on pieni, ja sinne joudun ostamaan uuden, kapeamman pesukoneen, jos saan entiseni kaupaksi. Mutta mulla on nytkin pieni kylppäri, ja hyvin pärjään.

Sensijaan kaapit puuttuu, ja mun täytyy survoa kaikki tavarani vaatehuoneeseen, lipastoon, vitriiniin ja senkkiin. Siispä survon.

Onneksi vaatehuone on ihan hyvän kokoinen. Lisäksi talossa on paljon vintti-kellari ja muuta varastotilaa.

Sellainen. Neljän asunnon kerrostalossa on vielä kaksi asuntoa myynnissä, ja ne on molemmat samassa rapussa kuin mun asunto. Siispä peukut pystyyn, että asunnot menee kaupaksi suunnilleen täyspäisille ihmislle. Muuten voi tulla iso poru.