... on tietenkin leipominen ja kuumassa keittiössä häärääminen. Tuli pakkotilanne, ja voi vitsit miten HERKULLISIA gluteenittomia "ruisleipäsiä" tein.  Ja voi vitsit, arvatkaapa vaan, laitoinko jauhomääriä itselleni ylös, kun keksin reseptiä ihan omasta päästä. En enää IKINÄ onnistu tekemään näin hyviä leipäsiä, ja näillä olisi voinut osallistua vaikka leivontakilpailuun. Olen jo syönyt kolme

Keliaakikot, sekä gluteenittomia leivonnaisia leiponeet tietävät, että hiivataikinasta leivottujen leivonnaisten koostumus ja maku eivät ole samanlaisia kuin tavallisten leipomusten, meidän taikinoista kun jää se sitko puuttumaan. Mutta näiden rakennekin oli melkein (vai ihan?) kuin normileivonnaisten.

Makua voisi verrata jo melkeinpä ruisleipiin, sellaisiin "nallikoihin". Ruisjauhona tässä toimi tattarijauho ja tattarirouhe.

Ja lähikuvaa rakenteesta. Ihan oikeaoppisesti rei'itettyjä

Tein taikinajuuren Vuohelan leipomon hapan ohut-leivästä siten että laitoin n. juomalasillisen leivänpaloja seokseen, jossa oli piimää ja vettä puolet / puolet, yhteensä noin 6 dl. Annoin muhia liinan alla vuorokauden.

Eilen lisäsin seokseen tattarijauhoja ja tattarirouhetta. Mutta määrää en sitten mitannut, voi minnuu! Sen verran jauhoja laitoin, että seoksesta tuli paksu velli. Ja taas annoin muhia vuorokauden.

Tänään sitten lisäsin loput aineet: paketti hiivaa lämpimään vesitilkkaan liotettuna, ja psylliumkuorta liemeen antamaan sitkoa. Sitten hapannettu taikinajuuri sekaan, suolaa, vähän sokerijuurikasrouhetta kuiduksi, sekä Jyttejauhoa ja tattaria, suunnilleen saman verran molempia. Taikinasta tuli sellainen paksuhko puuro, josta lusikalla tein kökkösiä pellille ja nostatin vielä kerran.

Paistoin kuumassa,250 asteen uunissa. Kuoresta tuli rapsakka, juuri sellainen kuin TÄYDELLISESTI ONNISTUNUT gluteeniton leipä voi olla. Ja olen varma, että ikinä en enää saa samanveroisia.

Voisikohan syödä vielä neljännen halkeamatta? Ne on aika pieniä...

P.S. Kilpailuvastauksia kerätään vielä alempaan postaukseen sunnuntaihin saakka. Olen nauranut täällä  mielikuvituksellisille (vaikea sana!) vastauksille käkättämällä yksikseni

No niin, rakkaat kanssabloggaajat ja kaikki muutkin kurkistelijat. On kilpailun aika!

Kaikkien tähän vastanneiden kesken arvotaan sunnuntai-iltana klo 20.00 Suomen aikaa palkinto, ja koska haluan kaikkien tietävän, että palkinto ei ole suuren suuri, kerron etukäteen, että jotain pientä, omatekoista, tilkkuista on palkintona. Mutta jos joku osaa arvata oikein, voittaja tulee hämmästymään palkintonsa suuruutta. Lupaan!

Kysymys kuuluu: mitä syntyy koivun ja männyn risteytyksestä.? Siis toistan: jos koivu ja mänty päättävät mennä kimppaan, mitä siitä syntyy? Vastaus tulee arvonnan suorittamisen jälkeen valokuvan kera.

Ilmatieteen laitos lupaa pari hellepäivää vielä, ja sitten se on loppu tältä erää. Voi raukkoja, jotka nyt paahtavat töissä, ja viikonloppuvapailla onkin jo kylmää ja sateista. Mutta koska mie en ole töissä, menen nyt raivaamaan pari kukkapenkkiä ja samalla nauttimaan auringosta. Vai jokohan torilla olisi hyviä kukkatarjouksia, tyhjiä ruukkuja multaa pullollaan on odottamassa edelleen..

... ja mazdan perävalot senkun vilahti. Hanni menee törsäämään viimeiset roposensa kukkiin. Paskat siitä että lapset jää ilman ruokaa, jokin tärkeysjärjestys se olla pitää!

Ei aina jaksa pihallakaan olla... teenpä joutessani Ofelialta nappaamani aistimeemin:

1. Pehmeintä maailmassa... vauvan poski

2. Liian makeaa… naminami-vanukkaat

3. Mieluisin ääni… ison harrikan kehräävä ääni, tai hevosen kavioiden kopse. Kumpikin saa syljen erittymään suuhuni, vaikka sisko väittää että kuulo- ja makuaistilla ei ole mitään yhteyttä toisiinsa.

4. Järkyttävin haju… mädäntynyt kala.

5. Himoittavan hyvää…. englannin lakut - ne ihanat ja pehmeät, joita keliaakikko ei tietenkään saa syödä - ainoastaan himoita

6. Tuoksuu hyvälle... metsä kesäsateen jälkeen

7. Oudoin hajumieltymyksesi… älkää nyt käsittäkö väärin... mie tykkään haistella liimoja Erityisesti pikaliima haisee hyvälle.

8. Lapsuusajan hajumuisto... kaverin luona yökylässä  ollessa nukkuma-aitan haju.

9. Kutittaa.... tälläkin hetkellä mäkäräisen pistot nilkoissa

10. Riipii korvia... hevimusiikki

11.Yrjöttävä maku... piimä

12. Pelottava ääni... kaikki pamahtelu uuden vuoden raketeista, ilmapallojen puhkeamisesta pistooliammuntaan

13. Kylmää vai kuumaa..... puolikuumaa

14. Iljettää koskea.... kaikki limalöllö

15. Tuntuu hyvältä kädessä... paukkumuovi. Jos laitatte postia, pakatkaa se paukkumuoviin, oli särkyvää tai ei. Kuplien paukuttelukin tuo sylkeä suuhun.

Fontti temppuili, mutta niinhän näissä meemeissä helposti käy.

Nyt ole sitten langennut miekin facebookiin. Olen jarrutellut uteliaisuuttani kurkistaa, millainen systeemi se on, koska pelkään koukuttuvani siihen(kin). Mutta kyllä mie taidan olla enemmän bloggaaja. Tämä on yksin mun valtakuntaani, mulla on tässä iso pala paperia, mihin kirjoitan ja laitan kuvia. Ei tarvitse etsiskellä mitään, eikä eksyillä vääriin paikkoihin, kun jo osaa tämän käytön, ja kaveritkin tulee kommentoimaan ihan houkuttelematta :) Mutta siellä olen, ja yritän varmaankin etsiä teitä sieltä käsiini, jotta mullakin olisi edes 15 kaveria . Tai jos joku löytää mut, aina parempi.. ketään yllätyskaveria en ole vielä sieltä löytänyt, olisipa mukava bongata joku ystävä 30 vuoden takaa. Mutta ehkä jonain päivänä sekin tapahtuu.

No höh, taivas meni pilveen. Johan tätä kesää kestikin kolme päivää.

On synti tunnustaa, että en ole ns. helleihmisiä, mutta nytkin olen aivan raato, enkä jaksaisi tehdä yhtään mitään. Pakkohan ei ole mitään tehdäkään, joten olen istunut pihakeinussa, lukenut kirjaa elämänkaarikirjoituksesta, sekä kutonut ikuisprojektiksi muodostuvaa palmikkojakkua langoista, jotka ostin jo aikoja sitten.

Olen tehnyt takapihalta keinulle johtavan polun laattakivistä, omille askeleilleni mitoitetut. Mulla tosiaan on suhteellisen iso piha rivaripihaksi, olen nimittäin maksanut extraa ja ostanut "tontin" itselleni. Toisen päädyn samanlaisen asunnon olisin saanut halvemmalla, mutta halusin tämän senkin vuoksi, että mulla ei ole rajanaapureita.

Ruusupensas alkaa avata nuppujaan, niitä on aivan mielettömästi. Ostin vaaleanpunaisen ruusun, se kukki heti ensimmäisenä vuonna, ja seuraavana vuonna ja siitä eteenpäin se on tehnyt kahdenvärisiä kukkia (??), vaaleanpunaisia ja syklaaminpunaisia kukkia.

Lähempi tarkastelu sitten osoittaa jokavuotisen riesan. Pakko tehdä taas mäntysuovasta liuos ja myrkyttää nämä nilviäiset:

Ja  nyt huilitauon jälkeen pyykit narulle ja sitten keinuun kutomaan. Jospa saisin tänään toisen etukappaleen valmiiksi. Sitten ei puutu kuin yksi etukappale..

Ennenkuin kirjoitan varsinaisen otsikon alle, täytyy muistaa laittaa näkyville palkinto, jonka sain jo jokin aika sitten Timantilta. Kiitos kaunis! Tämä menee palkintokaapin koristeeksi:

Tämäkin on jo jonkin aikaa kierrellyt blogeissa, joten siirrän eteenpäin jakamista tuonnemmaksi, jospa löytyisi lemppariblogejani, joilla ei vielä tätä ole.

Ja sitten selitys otsikkoon. Minusta on tulossa juuri sellainen kammottava  vaihdevuotinen muija, joka tulistuu niin ettei jaksakaan pitää kiukkua sisällään, vaan annattaa tulla kaikki ulos. Siis että voikin RAIVOSTUTTAA nuo liikenteessä a) perseeseenkiilautujat, b) risteyksissä eteen kiilaajat, sekä c) punaisia päin ajavat.

Kohdassa a) mie kyllä vilautan jarruvaloa sen verran tehokkaasti, että hajurako syntyy. Valitettavasti usein vain hetkeksi, koska menee muutama sekunti, kunnes perseessä kiinni ajanut tajuaa tulleensa hämätyksi, kerää kaikki voltit mitä autosta lähtee, ja kuroo uudelleen itsensä puskuriin kiinni.

Kohta b): täällä on useampikin risteys, jossa näkyvyyttä ei ole, ja ehkä juuri sen vuoksi onkin paahdettava vauhdilla kolmion takaa risteykseen, ihan siltä varalta, että JOS etuajo-oikeutettua tietä sattuu tulemaan auto, voi tehdä näyttävän eteentulon ja rynnätä puskasta suoraan alle. Siinä Hannin auton uusia jarruja voikin koetella. Hyvin on tähän saakka toimineet, kiitos hippipierukorjaamon, sekä Hannin ärhäkän jarrujalan.

Sitten eiliseen ja kohtaan c). Olin kaupungilla, ja ajoin juuri isoon liikennevaloristeykseen odottamaan vihreiden valojen vaihtumista. Kun ne vaihtuivat, tuli vastapäiseltä kadulta vielä auto. Tuli toinenkin, joten ajelin risteyksen poikki hiljakseen ja ajattelin, että jos teidän päät nyt on noin umpiluuta, niin menkää, perkeleet. Olin ryhmittymässä jo kaistalleni oikeaan reunaan, siis tullut jo kolmen kaistan ylikin vihreillä valoillani, kun sieltä risteyksestä TULEE VIELÄ YKSI AUTO! Kaiken lisäksi ämmä kiilaa eteeni ja pakottaa minut seisahtumaan ja odottamaan että arvon lady saa suoritettua loppuun näyttävän päin-punaisia-ajonsa. Mie en ollut uskoa silmiäni, rouva ajeli leuhkan näköisenä vilkaisemattakaan minua . (jotenkin tuosta olisi tehnyt inhimillisemmän edes pieni hätääntynyt katse suuntaani, tai anteeksipyytävä käden heilautus..)

Mie ajoin hampaat narskuen ladyn perässä, käännyttiin peräkkäin risteyksestä kauppakeskuksen suuntaan, ja sitten lady ryhmittyi mennäkseen Prismaan, mie City-Markettiin. Kunnes äkkiarvaamatta se vaihdevuotinen hirmu sai vallan. Käänsin rattia kiivaasti ja asetuin ladyn perään samalla kaistalle, ajettiin peräkanaa Prisman pihaan, ja mie parkeerasin ladyn viereen ja menin auton viereen odottamaan. Kun lady purki ruhonsa autosta ulos, mie aloitin: sie kiilasit erityisen törkeästi mun eteeni Vaakunan risteyksessä, ajoit punaisia päin niin röyhkeästi, että harvoin näkee tuollaista! Oli sun onnesi, että kiilasit juuri mun eteeni. Joku toinen olisi törmännyt kylkeesi ja pistänyt pellit uusiksi, eikä kai tarvitse mainita, kuka olisi maksanut lystin. Jos sun hoksottimet ei enää pelaa tuon paremmin, eikä alkeellisimmatkaan liikennesäännöt ole enää muistissa, kannattaa harkita ajokortista luopumista. Hyvää päivän jatkoa!

Jätin ladyn nieleksimään autonsa viereen, ja marssin Prismaan, jonne en ollut edes alunperin menossa Erityisesti hän taisi nieleksiä sitä, että oli suunnilleen mun ikäiseni, ja mie annoin palautetta myös siitä, että voisi harkita ajokortista luopumista. Oonko kauhee?

Kun alkuun pääsin, voisin laittaa tämän omistajalle postilaatikkoon pyynnön, että hän tulisi pesemään kusijäljet ikkunoistani, korvaamaan toistasataa euroa mulle koituneista eläinlääkärikustannuksista, jotka tämä elukka aiheutti, istuttamaan tapettujen kasvien tilalle uudet, sekä tappamaan kollinsa, jollei saa sitä pysymään poissa. Osoite olisi tiedossani, minne reklamaationi toimittaisin. Tää on kuin kotonaan, perkele, kuvattu zoomilla mun makkarini ikkunasta aamulla, istuu muina kolleina kukkamaani reunalla:

Jotta tästä ei tulisi ihan kauhea kiukkuvuodatus, niin hyviäkin juttuja on tapahtunut: Kaksosjätkän inssi meni eilen läpi. Annoin pojalle auton illaksi käyttöön, ja hän ajelutti kavereita 11 tuntia putkeen. Kävi neljän aikaan aamuyöllä sanomassa makkarini oven raosta, että hän on nyt kotona ja auto ehjänä katoksessa.

Arvoitus on vielä, pääsenkö autolla enää kaupunkiin, vai onko tankki ajettu tyhjäksi.

Niin ja lopuksi hyvä vinkki kaikille matonpesijöille. Ajoin eilen lähistöllä olevan matonpesupaikan ohi ja silmiini pisti yksi matonpesijä ja hänen loistava keksintöntä: nainen oli puhkaissut jätesäkkiin pään sekä käsien mentävät reiät, ja pukenut säkin päälleen, sekä hirttänyt sen narulla vyötäröltä tiukaksi. Tosi hieno keksintö, ehkä hieman hiostava näin helteellä, mutta muuten ihan pirkkaniksiainesta!

Juhannus meni sadetta pidellessä täälläkin, mutta silti oli ihan rattoisaa koota pentuja taas mamman lihapatojen ääreen. Kyllä me sitten syötiinkin Nyt on vähän rajoitettava tuota herkuttelupuolta ja pisteltävä pelkkää uutta perunaa poskeen.

Ennen juhannusta sain paketin Hollylta salasanan takaa. Hän  järjesti blogissaan arpajaiset: piti bongata luku 5000, ja mie satuin olemaan numero 5001. Mie tietenkin röyhkeästi kysyin, että saaks sillä mitään .

Sai sillä. Posti toi kauniin paketin (jonka säästin, sille on käyttöä, voin joskus näyttää, mitä sinne kerään), ja kuulemma tarvitsen sen paketin sisältöä, evästi Holly minua etukäteen. Totta turisi hän.

Nimittäin tämän paketin sisältä löytyi nämä:

Kuvasin ne ulkona, ja silti tuli epätarkkoja kuvia. Blaaah! En tajua, miksi en saa kamerallani tarkempia kuvia. Mutta joka tapauksessa pikkuinen salmiakkikossupullo (tarkkasilmäiset huomaavat, että korkattu pullo, tarkistin laadun.) sekä kasvovoidetta, joka lupaa nuorekasta ihoa.

Ihana korttikin oli mukana, mutta en edes yritä kuvata sitä. Kortissa sanotaan: "Naiset pysyvät aina häikäisevän kauniina. Vanhemmiten se vain vie hieman enemmän aikaa!"

Mutta Hollyn saatesanat on pakko kopioida tähän kokonaan, että paketin sisältö oikein avautuu. Suluissa olevat on mun omia kommentteja:

"Hei Hannele, sinä viidestuhannesensimmäinen!

Jos ei terva ja viina auta, kauneus on lopullisesti kadonnut.

Avaa ensin paketti 1 ja kokeile. Jos se ei lupauksistaan huolimatta auta, avaa paketti nro 2, siis se joka HÖLSKYY. Okei, voit uteliaisuutesi tyydyttämiseksi avata kakkosen joka tapauksessa heti kun olet avannut 1. paketin (turha kai sanoa, että näin teinkin, ja maistoinkin jo..)

Kakkospaketin sisällön voit nauttia itse ja katsella peilistä takuuvarmaa kaunistumistasi, tai voit antaa sen jollekin sopivalle uroolle nautittavaksi (pah! Ei sitä nyt miehille juoteta!!). Annostus on mietitty siten, että tuolla määrällä saavutetaan ideaali illuminaatio kasvoistasi miehen verkkokalvoille JA säilytetään miehen toimintatarmo. Hieman lisää, ja kaunistuminen kyllä jatkuu, mutta muutoin seuraukset eivät ehkä ole toivottavat...

Juonikasta juhannusta!    Holly"

Toivottavasti tämä tepsii myös juhannuksen jälkeen, täytyy pitää puteli mukana kaiken varalle, jos sellainen ihme-olio sattuisi kävelemään vastaan.

Olen kyllä päästänyt tämän kauneustilanteeni aika huolestuttavaksi, joten melko tujua mömmöä saa tuossa Hollyn putelissa (molemmissa) olla, jotta alkaisi kaunistuminen.

Nimittäin tästä lähdettiin:

Sitten tippuivat hampaat, mutta muuten ihan kelpo pikkulikka:

Joka taisi olla kauneimmillaan 18-vuotiaana (?)

Sitten hän oppi juomaan basistikaverit pöydän alle, ja silti mönki valokuvaan aamukrapuloissaan.

Viiskymppisenäkin taitava kaveri vielä sai tehtyä jotain tilanteen pelastamiseksi:

Toivottavasti Hollyn lähettämä ihmevoide tepsii, tiedättehän jo kaikki, mihin mittaan rupsahtaminen on päässyt:

Oikein rattoisaa viikkoa kaikille!

Mie en enää jaksa asua näiden hullujen kanssa! Etenkin tuo meidän mamma on niuhottaja, tiukkapipo, joka ei ymmärrä koiria! Voisko joku kuunnella mun huolia?

Mamma heräs aamulla, se on muutenkin aina pahalla päällä ja kärtty aamuisin, mutta nyt se sitten sekos kokonaan, ja väitti että meillä haisee pahalle. Ensin mie olin vaan tyytyväinen, kun se alkoi etsiä kissan kakkaläjää joka puolelta, ja aattelin että nuo mun lempiviholliset joutuu kohta kuseen. Mutta ei se löytänyt mistään kissankakkaa. Sitten se alko tuijottaan MINUA! Ja kun mamma sitten tarkasti mut tarkemmin, se huomasi että mun toinen kylki ja naamakin on parfymoitu. Minkäs mie voi sille, että se mikä haisee mun nenässä hyvälle, haiseekin mamman nenään .... se sano ruman sanan että paska haisee Se hoki, että missä sie oot kieriny, mistä sie oot saanu paskaa turkkiis, ei kai sitä oo sun naamassakin (no olihan sitä, piti vähän maistaakin ja hyvää oli!)

Mamma laittaa ite sellaisesta pullosta hajua kaulaansa, ja sitten kun mie yritän laittaa omaa lempituoksuani samalla tavalla, siitä tulee sanomista. Mie en nyt kertakaikkiaan jaksa tätä!

Ja mie en tykkää pesemisestä yhtään! Mut raahattiin suihkuun, ja mamma hoki siinäkin, että eihän sua voi ees nostaa, sie haiset niin kamalalle. Nosti se, ja pesi mut kokonaan. Naamankin se pesi sillä saippualla, ja veteli naamakarvoista. Eikö se vois tajuta, että koirat EI halua haista saippualle, ne haluaa haista paskalle!

Kaikkein nolointa on se, että mun kaunis, ihana turkkini on pesun jälkeen läts. Ja naama on läts. Mamma yritti mua pyyhkeeseen kuivata, mutta siinä vaiheessa mie sanoin, että nyt riitti, jokin ylpeys se on koirallakin, erityisesti Valkoisella Länsiylämaan Terrierillä, ja ravistin turkkini kuivaksi niin että mamma kastu. Siitäs sai.

Sitten se tuli touhottaan vielä kameran kanssa ja ottaan kuvaa meikäläisen alennustilasta. Pesty, märkä koira ei ole mikään kaunis näky.

Mie en nyt kertakaikkiaan kestä tota mammaa enää. Voisiks joku adoptoida mut? Kunnioittaen Viivi

Tänään on vietävä kaikki elukat lääkäriin ja rokotuksiin. Olin kuvitellut, että saan Kaksosjätkän avuksi, hän voisi pitää Viiviä ulkona sen ajan, kun kissat rokotetaan ja tehdään vuositarkastus, mutta eilen sain kuulla, että pojalla onkin ajotunti juuri siihen aikaan. On jätettävä ehkä kissat autoon odottamaan Viivin lekuroinnin ajaksi. Saas muutenkin nähdä, mitä siitä tulee; Viivi pelkää lääkäriä niin että jalat pettää alta

Niin ja saas nähdä, paljonko kolmen elukan rokotukset maksaa. Vien ne silti mieluummin kaikki kerralla, säästän toimistomaksuissa.

Yritin ottaa Viivistä valokuvan, kun se tuli tähän viereen istuskelemaan. Aina, juuri kun olen saanut sen hienosti kameran tähtäimeen, käy näin:

ja sitten uudelleen, äh, eikun...

Viivi, olepas nyt hetki paikallaan, mamma ottais lähikuvan:

Yhden sentään onnistuin ottamaan niin että koko naama on näkyvissä.

Tai noh, miten sen nyt ottaa...

Lisäys: Lääkärireissu on takana, ja lasku yllätti myönteisesti. Kaupungin kallein lääkäriasema kun on kyseessä, kahden kissan rokotukset ja tarkastus, Viivin rokotukset ja tarkastus, sekä Iinan verikoe + toimistomaksu oli kuitenkin vain 178€. Paljon silti, mutta ei auta..

Viivi olikin yllättävän reipas. Paljon kilttejä koiria ja koiraihmisiä sai sen reipastumaan, ja antoi se lääkärin tutkiakin, kunhan sai pitää pään mamman kainalossa, ja rokotuspiikin ajaksi se nousi kahdelle jalalle mun olkapäätä vasten ja piti hiljaa päätä mun poskea vasten Ja Iinan verikoe otettiin ilman rauhoitusta, se oli ihan hiljaa ja antoi pistää ja ottaa kokeen. Iinan maksa-arvot olivat koholla viimeksi, kun käytiin hännänpaikkauksessa, joten ne tarkistetaan nyt.

Sitäpaitsi lääkäri kehui kaikkien eläinten kuntoa ja turkin kiiltoa. Viivin iho on hyvä, ja sitten lääkäri ihmetteli samaa ilmiötä kuin monet meitä vastaan tulleet westien omistajat: Viivin turkki on ihan pehmoinen, eikä se ole kolmen trimmauksen jälkeenkään muuttunut karheammaksi. Se on kuin pentukarvaa. "Ihana", sanoi lääkäri silitellessään Viivin turkkia. Mamma on ylpeä kun lemmikit saa kehuja. Kissojen hampaatkin on ihan terveet, vaikka ne on jo 13- ja 14-vuotiaat.

Nyt on vuodeksi eteenpäin ainakin rokotettu koko porukka.

Lisäys 2: lääkäri soitti ja sanoi, että Iinan maksa-arvot ovat ihan normaalit. Ilmeisesti viimeksi madotus oli saanut arvon kohoamaan tilapäisesti, ja sen vuoksi en madottanutkaan Iinaa ennen tätä lääkärireissua, jotta se ei sekoittaisi verikoetta. Oikein hyvä, kaikki kunnossa!

Lisäys 3: Amalia ihan aiheesta huomautti, että aina vaan viiviviivi, missäs kissojen kuvat on? Kumpikin veti taas herneet nenään eläinlääkärireissun vuoksi, Elli painui loukkaantuneena nurkan taa mököttämään, ja vasta äsken tuli syömään. Nyt hän makaa voipuneena sängyllä:

Ja Iina ei halua tulla sisälle ollenkaan, hyvin on hän kärsivän näköinen ja väistelee silityksiä:

Yritin kyllä selittää molemmille, että tämä oli vain teidän parhaaksenne, mutta ei ne olleet kuulevinaan.

Meillä juhlittiin lauantaina kaksosten 36-vuotis-juhlia ihan vanhanaikaisilla kahvikekkereillä. Musta oli jotensakin liikuttavaa, kun kaverit tulivat porukalla  tänne (ne samat jotka täällä ramppaa päivittäin muutenkin), ja isot veljetkin tulivat onnittelemaan, Esikoinen Vantaalta saakka. Tarjolla oli tonnikala- ja makaronisalaattia, sekä hedelmä-juustosalaatti, pipareita, popcorneja, sekä syntisen hyvä täytekakku (jonka sisälmyksen kirjoitan tähän muistiin itselleni: tein mössöä appelsiinituorejuustosta, appelsiinimarmeladista ja ananasmurskasta, se oli mahtavan hyvää, teen toisenkin kerran!)

Juomana tarjoilin vain limsaa ja kahvia, mutta kekkereiden jälkeen mentiin juhlistamaan kaksosten täysi-ikäisyyttä lähikippolan terassille. Kaksosjätkä joi oluen ja kehui, että on tää vaan eri makuista juoda tälleen tuopista. Mamma siinä kysymään, että eikös tuosta puutu se ihana kielletyn hedelmän maku, joka saa puiston pusikossa nautitun pussikaljan maistumaan niin ihmeen ihanalle.

Baariinhan Kaksosjätkä sitten lähti parin kaverin kanssa, tyttöä ei baareilu kiinnostanut. Aamulla jätkä sanoi päätään pidellen, että taitaa kaljottelu riittää hetkeksi. Oikein hyvä, että päätä särki, tuli ehkä oppirahat maksettua. Toivottavasti.

Mie olen laittanut aiemmin kuvia puutarhastani mutta en ole halunnut esitellä näkymää kotini nurkalta puutarhakeinun suuntaan. Syystä että se näkymä on ollut aika kamala: keinun muovikatos oli ratkeillut, se oli homeessa (yäks!) ja aika hirveän näköinen.

Siispä otin sen pois, ja mie, osamaksujen ammattilainen, tilasin halvan markiisikatoksen Hobby Hallista. En ole kamalasti niistä katoksista tykännyt, mutta en keksinyt muutakaan kukkarolleni sopivaa. Maksuerät on 16 € kuussa, saan sen hoidettua. Senkin.

Sitäpaitsi omasta mielestäni se sopiikin tuonne mun nurkalleni, se ei ole liian massiivinen, vaan kevyt. Mutta SELVÄSTI se vaatisi lisää kukkia ympärilleen 

Katoksen kokoaminen olikin sitten juttu erikseen. Oon mie koonnut tuon kuvassa näkyvän keinunkin, siinä olin kyllä timpurin urani huipulla, etenkin kun ohjeista oli juuri kriittisissä paikoissa tuhraantunut muste sellaiseksi, ettei sitä voinut lukea. Mutta ei tämänkään kokoaminen ollut ihan yksinkertaista. Kahtena päivänä tein yksin hommia, ja tänään Kaksosjätkä tuli apuun nostamaan kanssani kattohärdelliä paikoilleen, sekä ujuttamaan markiisin paikoilleen. Siinäkin oli parin tunnin homma kaikkineen, vaikka muut osat olin saanut koottua yksin.

Itse asiassa täällä on oikein mukavaa istuskella kesäpäivänä päiväkaffeilla: (mutta kukkia pitäisi olla, eikö vaan? Sanokaa nyt, herran tähden muutkin jotain!)

Ja toisesta suunnastakin oli otettava kuva, että näette miten hyvään alkuun etualla näkyvä,  toissasyksynä istuttamani tuoksuköynnöskuusama on lähtenyt:

No niin, tulehan Mimosa taas visioimaan, miten olisi hienoa, kun kaikki blogiystävät olisivat koolla puutarhassani. Ja nyt ei pieni kesäsadekaan haittaisi