Onnistuin siirtämään edes jonkimoisen version muiden blogeissa kauniisti vilkkuvasta Betty Boop-tunnustuksesta, jonka sain LeenuliiniltäStanstalta, ja Minziltä. Jostain syystä vain tämä vilkkumaton versio suostui toimimaan, en tiedä miksi. Nimittäin kun yritin siirtää vilkkubettyä, tuli näkyviin "warning"...  ja osoite, joka vei Ilta-Sanomien sivulle. Sanokaapas, mistä tuollainenkin voi johtua?

Mutta tällainen, laihialaismalli ilman vilkkuja tuli palkintokaappiini:

1243785877_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kiitos kaunis! Katselen vähän ympärilleni, ja mietin, keneltä suosikkiblogiltani tällainen vielä uupuisi..

Eilen oltiin ylioppilasjuhlissa Vantaalla, oli valittava monista juhlista eri puolilla Suomea jollain perusteella yhdet, koska kaikissa ei voitu käydä. Valitsimme sillä perusteella, kenen kutsu tuli ensimmäisenä.

Ylioppilaan äiti esitteli minut vieraille: tässä on Hannele, joka meni naimisiin mun ensimmäisen poikaystävän kanssa, josta sittemmin olemme molemmat eronneet... eli meidän ystävyys on alkanut exän kautta, ja jossain vaiheessa meillä oli sellainen kolmen pariskunnan tiimi, oltiin paljon yhdessä vähän päälle kakskymppisinä. Kierreltiin Pori Jazzit ja muut tapahtumat, ajeltiin tämän ylioppilaan äidin poikaystävän, myöhemmin aviomiehen ja sittemmin ex-miehen rättärillä Suomea ristiinrastiin, sekä pidettiin aivan hirveitä örvellysbileitä jossain mökillä / saaressa / telttaretkillä...Yllättynyt Usein oli mukana vierailevia solisteja meidän sisäpiirin mukana, ja juhannuksena kokoonnuttiin aina saman niemen nokkaan juhlimaan, ja sinne kerääntyi ystävät vuosienkin takaa, eli oli oikein rattoisaa aikaa.

Oppirahat maksettiin siitä, miten viinaa juodaan hillitysti ja opittiin enemmän ja vähemmän kantapään kautta tunnistamaan omat rajamme. Mie opin ainakin sen, että (siihen aikaan) viisikymmenkiloisen nuoren naisen ei kannata yksin juoda kokonaista pulloa Koskenkorvaa. Sinä juhannuksena mie putosin järveenkin, makasin rantamudassa mahallani ja kiljuin kavereille, että tulkaa nyt helvetissä auttamaan mut pois, etten komista juhannuksen hukkumistilastoja. Olin aivan vakavissani, ja kaverit seisoi rivissä rannalla ja nauroivat. Palkaksi sain tietenkin infernaalisen krapulan.

Tehtiin me toki muutakin kuin ryypättiin. Viikot opiskeltiin eri paikkakunnilla, ja viikonloppuisin saatettiin kokoontua jonkun kotiin ja kokattiin ihania ruokia ja mässättiin. Käytiin uimarannoilla kesäisin, veneilemässä, kaikkea mukavaa.

Yksi mun entinen luokkakaveri oli usein mukana, ihana herkkä poika, jolla oli aina eri tyttöystävä mukanaan. Kerran oltiin vuokrattu mökki lomakylästä, ja kutsuttiin tämä poikakin uusimman tyttöystävän kanssa mukaan. Se reissu oli katastrofi. Poika, nimitän hänet tässä Heikiksi, oli löytänyt elämänsä naisen, joka osoittautui... öh... tuota.... hyvin erilaiseksi kuin ne Heikin edelliset tyttöystävät. Heti tultuaan hän ilmoitti, miten HÄN on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, ja miten HÄN on saanut loistavat arvosanat, ja miten HÄN on päässyt yliopistoon lukemaan suomen kieltä, ja miten HÄNTÄ kaikki kehuvat kauniiksi ja älykkääksi, ja miten HÄNHÄNHÄNHÄN... Heikki nyökytteli vieressä pää irtoamailillaan ja loi rakastuneita katseita tähän ihmenaiseen.

Sitten nainen alkoi mollata meitä muita, yhtä toisensa perään, ja mehän ei keksitty muuta keinoa kuin aloittaa kauhea viinan kittaaminen, ei sitä todellakaan selvin päin kestänyt kuunnella. Lopulta nuoripari siirtyi parvelle kutemaan, ja me kuulimme kaikki, huolimatta siitä että yritimme kovaäänisesti keskustella, miten he siittivät lapsen, joka syntyi 9 kuukautta myöhemmin.

Seurauksena oli se, että Heikkiä ei enää kutsuttu pippaloihin, hän muutti yhteen Suuren Rakkautensa kanssa, rakkauden hedelmä syntyi, ja kohta sen jälkeen nainen pisti Heikin pihalle.

Pakko oli sittemmin myöntää, että nero se nainen taisi tosiaankin olla. Viimeistään silloin kun hän pokkasi romaanistaan Finlandia-palkinnon.

Ei meistä tavallisesta rahvaastakaan kukaan hunningolle mennyt. Meistä tuli opettajia, lastentarhanopettajia, sekä diplomi- että tavallisia insinöörejä, sairaanhoitajia... Me taidettiin loppujen lopuksi olla aika normaaleja sen ajan nuoria aikuisia.