Kiva taas blokata . Ja kiva taas kulkea blogista toiseen ja lueskella toisten juttuja. Melkein vielä mukavampaa.

Paitsi sellainen ikävä juttu on ollut esillä ystävän blogissa, että täällä tosiaan voi joutua suoranaisten solvauksien, henkilökohtaisten loukkausten ja kyttäämisen kohteeksi. Toivottavasti tuo yksi Anonyymi Liskonaisen blogissa saa sen verran järkeä kuuppaan, että lopettaa ennenkuin Liskis ryhtyy toimenpiteisiin...

Thaimaassa en voinut olla ihmettelemättä sitä, että kotieläimet pysyivät poissa autojen alta. Yhdessä jos toisessakin kadun varren kaupassa, ravintolassa tai yksityiskodissa oli kotieläin, ja ne pysyttelivät hyvin pienellä, turvallisella alueella ihmistensä lähellä. Lähikaupan rouva oli pelastanut pienen kissanrääpäleen takapihaltaan, jonne se oli yksin seikkaillut. Se ei voinut olla kovin vanha, koska se kaatuili omiin jalkoihinsa, meno oli vielä aika huteraa. Silti se luuli olevansa hurjakin peto, hyökkäsi mm yhden turistimiehen nilkkaan kiinni ja alkoi purra - kunnes kaatui nurin lattialle . Siellä se kuljeskeli kaupassa tai kaupan edustalla, eikä yrittänytkään juosta auton alle. Se päätti tappaa myös siskon käden:

Muiskikselle salasanan taa kuva kissasta Phi Phi-saarilta. Tämä oli mun mielestä hämmästyttävästi rotukissan näköinen ja värinen. Mikähän tää rotu nyt onkaan?

Ei tykännyt kamerasta.. Tämä ei tainnut olla kenenkään kotikissa, taisi olla pesunkestävä kulkukissa.

Ja Karonissa oli oma kotikana, asusteli kaupan edustalla pöydän takana. Ja päivysti muina kanoina jalkakäytävällä, muttei mennyt ajotielle.

Tuolla aiemmin sanoinkin, että thairuoka alkoi nopeasti tökkiä, mutta hedelmiä jaksoin pistellä vaikka kuinka. Ihania vesimeloneja, ananaksia ja papaijoita. Mangosta en sen sijaan niin välitä, söin kai itseni niistä irti Indonesian kesänä.

Orkideoita käytetään surutta ruoka- ja juoma-annosten koristeluun. Itkekää, te suomalaiset orkideaharrastajat

Tuon annoksen söin hyvin vaatimattomassa kippolassa. Sisko kävi siellä vessassa ja kehoitti muakin menemään sinne, kameran kanssa. Ihmettelin kovasti ja epäluuloisena valmistauduin kuvaamaan oksettavan törkyistä vessaa. Ei se ollutkaan, päinvastoin hyvin siisti, ja sinne oli ripoteltu lattialle koristeita  Vessan lattia oli lähes kauttaaltaan somistettu.

Ja mikäpä on juodessa viinapaukkua tällaisesta. Ihan tuntee olonsa raittiiksi ja tervehenkiseksi.

Siskon kuvaamia paikallisia herkkuja markkinoilta. Pienen pieniä munia, joita sai yhdeksän tavallisen kananmunan hinnalla

Rumien kalojen letkajenkka

Ei maistettu kumpiakaan. Ja maistamatta jäi katukeittiönkin antimet, niitä tosin olisin halunnut maistaakin, mutta aina osui kärry kohdalle sellaiseen aikaan, etten ollut nälkäinen. Mun herkkua oli jo Indonesiassa satay, maapähkinäkastikkeeseen dipattava liha tai kana, ja niitä söinThaimaassakin kai kilokaupalla. Lurps! Ja niitä olisi juuri ollut katukeittiöissä tarjolla, ja uskon että maukkaita.

Täällä kotona sillä välin oli tapahtunut äidin kunnossa heikkeneminen. Äiti, joka pääsi välillä jo sairaalasta kotiin, oli viety viikon kuluttua sinne uudelleen, ja sieltä äiti oli itse halunnut palvelutaloon toipumaan. Hyvä niin, äiti ei ole kyvykäs asumaan alkeellisessa mökissään, jossa kuitenkin, kaikesta kotiavusta huolimatta, joutuisi olemaan yksin suuren osan ajasta. Kävin viikonloppuna äitiä siellä hänen yksiössään katsomassa, ja vaikka liikkuminen on huonoa, apua tarvitsee lähes kaikkeen pesuista sängyssä kääntymiseen, niin periksi ei meidän mummu ole antanut. Kun ei pääse muuten liikkumaan, niin tallaa sängyn vieressä paikallaan, polkee selällään jaloillaan ja heittää välillä avustajan kanssa muutaman kierroksen rollaattorin kanssa huonettaan ympäri.

Siinä on asennetta, eikö?