Nyt on kuulkaas pahat paikat täällä! Toi mamma sanoo että mie oon myynnissä! On se tosin ennenkin sanonut niin, se on joskus sanonut, että mut saa hakee ilmaseksi, ja saa vielä ruokasäkin kaupan päälle. Mutta täällä on kyllä ollut taas tilanne päällä!
Mie en ole syyllinen tuohon, että mamma on pahalla päällä. Sillä prakaa niin helposti hermot. Näin se meni tällä kertaa:
Mamma vaan istu tuossa koneella aamun, ja hoki että kohtakohta ja ootavähän, kun kiikutin sille leluja, että leikittäis vähän. Miks ihmisillä on muka-tärkeitä nettiasioita silloin kun koiran tekis mieli pelata palloo. En mie ymmärrä, ensin toikin osti koiran 1400 euron kilohintaan, eikä mulle sitten kuitenkaan anneta tarvittavaa huomiota.
Mie ootin ja ootin, ja sitten päätin keksiä omaa tekemistä. Mie menin käväseen kodinhoitohuoneessa, ja heti tajusin, että kissa oli käynyt hiekkalaatikolle vääntämässä pökäleen, ja jättänyt sen peittämättä. Tai ehkä se oli peitetty, en muista ihan tarkkaan enää, kun tässä on ollut vähän pahat paikat sen jälkeen, mutta mie kuitenkin päätin vähän avustaa mammaa hiekkalaatikon tyhjentämisessä. Sen pökäleen osalta.
Mie heittelin sitä ensin vähän ilmaan, ja sitten en saanutkaan koppia, joten se meni matolle. Mammalla on kodinhoitohuoneessa sellainen bambumatto, ihan väärää materiaalia kosteaan tilaan, jossa on kissan hiekka-astia. Ehkä se tajus sen vihdoin.
Nimittäin mie vahingossa kaaduin kyljelleni sen pökäleen päälle, ja hinkkasin itseni ihanan paskan hajuiseksi. Tästä on teidän kanssa ollut ennenkin puhetta, mie tykkään haista paskalle. Sitten multa ikäänkuin unohtui aika ja paikka, ja mie järjestin oikein riemulliset bakkanaalit sen pökäleen kanssa. Pikkupökälekin leviää aika laajalle alalle, kun sen musertaa alleen sopivasti. Tekniikkalaji, nääs.
Sitten mie siistinä koirana otin loput paskat suuhuni ja päätin hieman raikastaa keittiön mattoakin, ja heitin loput siihen ja kaaduin taas kumolleen päälle. Sitten mammakin heräsi koneella haistelemaan, että mikä hitto täällä haisee. Voi helvetti, sitten mua vietiin!
Mie oon seurakoira ja terrieri, mutta niin mie vaan opin hetkessä ryömimään kuin palveluskoira mamman edessä. Se yritti ottaa mua kaulapannasta, ja kun siinäkin oli hiukkasen paskaa, hoksasin kävellä (matalana ja katuvana) ihan itse suihkuun. Tää on koettu muutaman kerran ennenkin. Eikä mamma muistanut, että trimmaaja just kolme viikkoa sitten sanoi, ettei kannata Viiviä pestä hetkeen, ettei se palele ulkona. Paskan marjat! Saippuapesu tuli ja naamakin pestiin. Voi minnuu!
Ja hahhah, sitten mamma joutui pesemään mattoja ja lattiaa ja tuulettamaan joka huoneen. Nyt se on haistavinaan, että vieläkin haisee, vaikka ei haisiskaan. Tulipahan kerrankin kodinhoitohuoneen lattiakin kuurattua kunnolla. Toivottavasti bambumattoon jäi edes vähän hajuja.
Sitten mie pesun jälkeen esitin kaikki lepytyskeinoni, jotta se unohtaisi mahdollisimman pian, mitä tuli tehtyä.
Mie hautauduin soffaan, jotta mua ei huomattaisi:
Mie yritin söpöillä:
leikkiä kuollutta:
olla niinkuin mua ei oisikaan:
ja kysyä mammalta, että mihis me jäätiinkään, etkös luvannutkin leikkiä mun kaa?
Ja pah, mikään ei auta. Se kuulemma harjaa mut vielä. Varmaan se laittelee mut valmiiksi, kun siirryn uuteen kotiin.
Saas nähdä, mihin tästä lopulta joudutaan.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.