Yhtä juhlaa tämä meikäläisen elämä.
Juhannus tuli vietettyä siskon kanssa syöden, juoden (älys se tuoda viiniä ja konjakkia yes) ja sopivassa suhteessa leväten. Kolmen päivän menu koostui texmex-keitosta, kiuasmakkarasta omatekoisen perunasalaatin kera, sieni-aurajuustobroilerista, sekä kylmäsavulohipastasta. Nieleskelkää tyhjää siellä. Oli kyllä ihan kelpo sapuskat.

Ja siskolle on pakko tehdä aina britankakku. Pakastemansikoista tosin, tuoreet oli vielä hinnoissaan.


Sisko älysi tuoda paitsi alkon juomia, myös hienot tuliaiset. Varmisti täten sen, että pääsee toisenkin kerran käymään wink

Tallinnan tuomisina pitsejä, nauhoja sekä pieniä helmiä. Tildoihin nämä varmaan menee. Hieno läjä.



Kuulemma noin seitsemän euron läjä. Suomesta ostettaessa olisi maksanut huomattavasti enemmän.

Sain myös kauniin enkelin. Se liiteli paikalleen Papan Kamarin vanhan kirjakaapin päälle.



Eikä siinä vielä kaikki. Sain kirjan, jota olen usein kirjakaupassa hypistellyt. Voima-kirjan, joka on tiivistetty ja parempi versio Salaisuudesta. Olen jo puolet siitä lukenut hartaasti tutkiskellen.



Mökillä nukuttaa hyvin. Juhannusaamuna Viivi oli herätellyt siskon aikaisin ja vienyt vesikupille, vesi muka loppunut. Viivi katosi jonnekin salamannopeasti, ja kun sisko tuli takaisin makkariin, oli Viivi (muka) täydessä unessa siskon tyynyllä. Arvatkaa kumpi luovutti. Sisko otti peiton ja siirtyi ensin sohvalle ja sieltä auringon alkaessa lämmittää ulos keinuun jatkamaan häirittyä kesäunta. Mökillä nukuttaa aina hyvin, ulkona ja sisällä.



Itse lähdin aamulla Viivin kanssa lenkille. Vastaan tuli kyläläinen, ehkä mun ikäinen nainen, jota en muista ennen nähneeni. Nämä on niin ihania nämä kyläläiset. Sopivan hyväntahtoisen uteliaita, ystävällisiä, puheliaita.

Nainen kertoi menevänsä kylpemään, mutta koska sauna oli vielä liian kuuma, hän oli tehnyt pienen lenkin ja käväissyt naapurissa kylässäkin. Nyt oli menossa vastan tekoon, ja myöhemmin viikolla tekee enemmänkin vastoja, teet sie vastoja, ne pitää nyt tehdä, lehti on parhaimmillaan.. Puhuttiin kesän puuhista, talven polttopuut pitää tehdä kohta, juteltiin mun remonteista, jotka oli selvästi laitettu merkille, ja kutsuinkin naisen (jonka nimeä en edes tiedä) ohi kulkeissaan katsomaan, mitä olen mökissä saanut aikaan. Mökki oli kuulemma ihan tuttu paikka, hän on siellä monesti papan kamarissa istunut juttelemassa ja kahvittelemassa... jotenkin kodikasta rupattelua, ja vaikka tiedän, että kaikki kyläläiset, nekin joita en edes tunne, tietävät tarkkaan, kuka olen, ja mitä olen mökissäni puuhannut, se ei ole ahdistavaa ja arvostelevaa kyyläämistä (jonka kohteeksi valitettavasti olen edellisessä kodissani joutunut), vaan pienen kyläyhteisön yhteishenkeä, niin mie sen koen. Jäi mukava olo taas tuollaisesta kohtaamisesta.

Yksi ja toinen ohi kulkenut kyläläinen on kurkannut mökkiini sisälle. Sekin tuntuu kivalle, etenkin kun kaikki kurkkijat ovat ennenkin mökissä käyneet ja näkevät nyt muutoksen entiseen.

Huomenna kaverit tulevat tupareihin. Tai Wanhan Tuwan Wihkiäisiin, kuten olen heille kutsussani maininnut. Tulee arwokkaat juhlat arwokkaille wieraille. Huomasin vaan, että multa puuttuu astioita. Kävin Kaksoslikan kanssa parilla kirpparilla, ja löysin melkein kaikki puuttuvat, eli viinilaseja ja matalia lautasia. Lisäksi löysin pieniä lasikuppeja vaikkapa jälkiruoka-astioiksi, sekä kolmen metrin pätkän pitsireunaista kappaa. Noin 15 euroa yhteensä, ei paha.



Vielä pitäisi löytää muutama konjakkilasi ja pikkulusikoita. Periaatteeni on, että kaikki astiat, joita mökille ostan, täytyy löytyä kirpparilta. Vieraat saavat tietenkin tuoda vaikka vanhaa Arabiaa wink

Olen muuten löytänyt sieltä täältä kolikoita. Selvä merkki siitä, että nyt täytyy lotota. Montakohan numeroa siihen kuponkiin laitetaan? Huomaa varmaan, että en ole pahemmin noita rahapelejä harrastanut. Mutta jospa se rysähtää nyt kohdalle kertaheitolla. Kokeillaan.

Edit: kiva juttu: suunnilleen kaikki kuvat Vuodatuksen kansioistani on kadonneet. Sen vuoksi kuvat ei näy myöskään tässä kirjoituksessa. Toivottavasti saan ne edes joskus takaisin crying