Olikohan vähän kliseinen otsikko. Menköön nyt, en miekään aina jaksa yrittää olla parhaimmillani

Tänään on ollut hyvä päivä. Aamupäivällä ponkaisin liikkeelle ja kaupunkiin. Takaisin tullessa takapenkilläni oli tämä:

Mie sain sen!  Sain tingittyä Pfaffin hintaan 570 euroa + pussillinen puolia + tilkkutyöjalka + sormustimia + rullalankoja. Viiden vuoden takuu, ja sen verran äsken kokeilin, että aivan ihana ommella!

Tultuani kaupungilta olenkin sitten käsin tikannut, tikannut, tikannut, tikannut, onneksi sentään avulias kaveri tuli vähän väliä pitämään seuraa:

Mikähän siinä onkin, että Iinan pitää aina asettua istumaan tai mielellään makaamaan keskeneräisen tilkkutyön päälle. Aina!

Ja päivän aherruksen tuloksena peiton käsin tikattavat kohdat on valmiit. Peitto alkaa pysyä kasassa: (anteeksi kuvan laatu, mie oon ihan väsymyksestä pökerryksissä, mutta piti kuitenkin ottaa kuva)

Huomenna käynnistän tosimielessä uuden koneeni ja tikkaan vielä välikaitaleiden ääriviivoja pitkin, sekä teen reunukset. Saan siis lauantaiksi valmista, ellen töpeksi. Otan kunnon kuvan sitten valmiista peitosta.

Ja päivän kruunasi Kaksoslikalle tullut ilmoitus: kesätyöpaikka kaupungilla kuukaudeksi! Ai että, hyvä juttu! Yleensä täällä on menty töihin suhteilla, nyt ehkä kaupunkiliitos tai mun kirjoittama vetoomus, että työpaikkoja kerrankin annettaisiin tositarpeessa oleville sai aikaan, että ainakin toisella muksuista on kesätyöpaikka.

Ja sitten vielä postissa tullut kirja, jota nyt pötkähdän sänkyyn lukemaan leppyneen, toipuneen Viivin viereen: Sofi Oksasen Puhdistus. Olipas mukava päivä, olipas tosiaan!