Oli pakko lainata Liskonaisen otsikkoa, repesin kun näin sen .

Suivaannuin sen verran Liskonaisen vaikeuksista Kouvolan rautatieasemalla, että kirjoitin lehteen mielipide-osastolle jutun, joka julkaistiin tänään kuvan kera. Kuva ei ollut meidän ottama, mutta jutun kopioin tähän. Otin valokuvan lehden sivusta, mutta tekstistä tuskin saa selvää.

Näin kirjoitin:

"Sain viikonloppuvieraita, jotka saapuivat Kouvolaan junalla Riihimäeltä paikallisjunalla. Toinen vieraistani on näkövammainen, rollaattorin tukemana liikkuva, tasapainohäiriöistä kärsivä nainen. Toinen vieraistani toimi avustajana, joka auttoi junaan ja junasta pois. Olin vastassa asemalla laiturilla numero 7, siis kaukana asemahallista ja parkkipaikalla odottavasta autostani, kuten jouduimme toteamaan.

Saatiin vieraat junasta ulos kommelluksitta, tosin sekään ei olisi onnistunut ilman avustajaa: rollaattori oli nostettava junan ja laiturin väliin jäävän kuilun yli, ja ystäväni autettava  saman kuilun yli. Olin pannut merkille, että laiturilla oli hissit, mutta nehän eivät toimineet vieläkään. Ainoa reitti asemahalliin näytti olevan 40 asteen kulmaan rakennettujen, tunneliin sukeltavien jyrkkien portaiden kautta. Olihan portaiden päälle toki aseteltu luiskat, joita pitkin matkatavaroilla täyteen lastattu rollaattori olisi varmaan kulkenut, mutta edes minä, tervejalkainen ja -silmäinen ihminen en olisi suostunut siitä laskettelemaan.

Kuvittelin, että asemalla olisi ollut kuljetuspalvelu, jonka avulla vammainen saadaan laiturilta asemalle. Ystävällinen konduktööri neuvoikin, että laiturien vieressä - suhteellisen kaukana tosin - kulkee kiskojen yli huoltotie, mutta siitä on selvittävä kävellen yli. Eipä jäänyt valinnanvaraa, siispä lähdimme yrittämään sitä kautta asemalle. Rautatieläisen lapsena tosin hirvitti kulkea ratojen yli rollaattorin kanssa, junien kunnioitus ja terve pelko on verissä...

Kun pääsimme huoltotien kohdalle, saapuikin pitkä säiliöjuna kiskoja pitkin, mutta onneksi emme ehtineet radalle. Juna pysähtyi huoltotien kohdalle tukkien tiemme. Sinäpä sitten seisottiin ja pähkittiin - ja odotettiin kunnes juna jatkoi matkaansa. Mutta pisteet Kouvolan asemalle siitä, että asemahallissa ei ollut esteitä eikä portaita. Tosin tuossa vaiheessa se ei paljon enää lohduttanut.

Ja sunnuntaina sama toisinpäin. Kävin kysymässä lippuluukulta, onko huoltotie ainoa reitti laiturille 9. Kyllä vain, hissitkin on, mutta ne eivät toimi. Sanoimme huomanneemme sen seikan kyllä. Siispä kävelimme huoltotien kautta, ja yritimme saada rollaattorin nopeasti kiskojen yli ja samalla tuettua vierastani, jotta hän ei kompastu ja kaadu kiskoille. Huoltotie ei nimittäin ole sileää asfalttia, vaan kiskojen väliin jää niin isot raot, että rollaattorin pyörät juuttuu kiinni. Ja me sentään olimme liikkeellä kolmen naisen voimin, eikä edes pyörätuolilla, vaan kaikki kolme kävellen.

Tämä oli opiksi minullekin: olen alkanut katsella maailmaa ja Kouvolaa ihan toisin silmin, liikuntarajoitteisen silmin. Ja aseman hissit tulevat ilmselvästi tarpeeseen. Sitten joskus, kun ne saataisin vielä toimimaan. "  

Jäämme odottamaan palautetta. Tai niiden hissien käynnistystä