Edellisessä postauksessa sanoin, että mulla on puutarhatonttu, vaikken niistä tykkääkään. Tällainen vartioi mun etuovea:

              

Aika ruma, mutta niin on talon emäntäkinNauru. Olen saanut tontun lahjaksi eräältä mieheltä.

Huomaatteko muuten, aurinko on sulattanut lumia mun rappuselta. Ihanaa, kyllä se kevät sittenkin taitaa olla tuloillaan. Kunhan selviäisin yli maaliskuun ja etenkin huhtikuun elävänä. Toiset kärsii pimeänä vuodenaikana, mie sen sijaan syksyn lapsena saan aina vaan enemmän voltteja mitä pimeämpää ja synkempää on ulkona. Mutta huhtikuun kura ja räntäsateet on mulle se paha kohta vuodenkierrossa. Muistakaa työnnellä sitten mua perseestä eteenpäin, jos vauhti meinaa hiipua.

Toisaalta olen ajatellut, että mulle on moni paha asia tapahtunut keväällä, ja nimenomaan maalis-huhtikuussa. Ehkä takaraivossa elää sekin muistijälki: on tullut taas SE aika. Mun muisti kun pelaa paljon tunnemuistilla, ja pelkästään tietty sää ulkona pamauttaa ajatuksen esiin siitä, mitä (kurjaa - kivaa) tapahtui juuri tuollaisella säällä.

Ja täältä tulee Stanstalle erikoislähetys. Tulin maininneeksi, että olen tehnyt vanhoista, rikkimenneistä farkuista kasseja, ja lupasin tästä kirjastokassistani kuvan inspiraation antajaksi. (tai hävittäjäksiSilmänisku). Näistä mun ikivanhoista lempifarkuista ratkes persuukset niin ettei niitä saanut enää edes paikattua. Niinpä tein kassin, jossa yläosana on farkkujen vyötärö sellaisenaan, alaosan tein lahkeen paloista.

     

Käytän kassissani usein joko tavallista nahkavyötä tai jotain huivia, jolla saan sidottua suuaukkoa pienemmäksi:

    

Pienemmän perseen farkuista tulee parempia, kun tuo vyötärö ei repsota niin, kassi pysyy paremmin kuosissaan.

Viivi tuli tähän söpöstelemään. Käski ottaa kuvan ja lähettää kaikille oikein hyvän viikonlopun toivotukset. Yhdyn edelliseen puhujaan.