perjantai, 5. syyskuu 2008
Alamäessä
Viivillä on kyllä kadehdittavat unenlahjat.
Se kaatui tyynyltä alas ja jäi retkottamaan jalat tyynyn päälle, pää sohvalla.
Mutta ns koiranuni on ihan todistettu ilmiö. Viivi ei kuullut kun kuvasin, rapistelin, zoomailin ja salamat räiskähteli. Mutta kun hiippailin salaa avainkaapille ottamaan auton avaimia hipihiljaa, rapisematta, se oli hetkessä pystyssä ja ovella kysymässä, että mihis me mennään?
Pääsi Viivi mukaan, haettiin mukulat koulusta.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.