Mie teen tässä uuden tunnustuksen, olenhan jo kriminaaliksi täällä julistautunut. Nimittäin olen oikeasti tehnyt, tai tekemässä, tai suunnitellut tekeväni jotain oikeasti epärehellistä. Kaikki alkoi sohvasta:

Vanhat kahden ja kolmen istuttavat sohvani olivat tulleet tässä kodissa tiensä päähän. Ne olivat edesmenneen Manu-koiran kuolassa, nuhraantuneet kaikin tavoin, ja kaiken lisäksi ne oli hankittu viime vuosituhannella entiseen kotiimme, eikä ne natsanneet tänne kokonsakaan puolesta. Siispä aloitin kierrokset eri huonekalukaupoissa etsien olohuoneen nurkkaan sopivaa kulmasohvaa.

Pitkään kierreltyäni löysin sitten sellaisen, jonka kelpuutin, tosin pitkin hampain. Mie kun voin kiintyä kaikkeen, jopa huonekaluihin, ja tuntui siltä, että mikään sohva ei korvaa niitä vanhoja, ne tosiaan oli mukavat ja ihanat sohvat. Kovetin luontoni, ja tilasin itselleni kesäkuussa tällaisen sohvan harmaana: http://stemma.fi/content/fi/11501/5510/524/524.html?extid=8950 Näyttää muuten olevan edelleen tarjouksessa. Mistä ne repäisee ne muka-ovh-hinnat noihin normaalihintaisiin "tarjoussohviin". Ostin siis normaalihintaisen sohvan muka-tarjouksesta.

Koska olen rutiköyhä nainen, yksi syy juuri tuon sohvan hankkimiseen oli se, että sain kampanjatarjouksena 10 kuukautta korotonta maksuaikaa, kun suostuin tekemään Aktiivirahasopimuksen. Tilasin sohvan kesäkuussa, ja se luvattiin mulle heinäkuun aikana.

Heinäkuu meni, ja elokuu alkoi olla puolessavälissä kun päätin kysyä, että missähän se sohva viipyy. Minua palveli itse myymäläpäällikkö, ja hän alkoi tohkeissaan soitella puhelimella ympäri Suomea, että missäs rouvan sohva oikein viipyy. Selvisi, että se on heidän omassa varastossa odottamassa, että joku älyäisi ilmoittaa asiakkaalle, että sohva on tullut.

No, eipä mitään, olen pitkäpinnainen nainen tiettyyn rajaan saakka, ja sanoin että okei, tehdään se maksusopimus (olin jo maksanut sohvasta käsirahan sen tilatessani), ja kunhan kaverini ensi viikolla kotiutuu reissusta, tullaan hakemaan se peräkärryn kanssa, koska kaverini olivat samasta liikkeestä saaneet väärän lepotuolin(!), ja palauttavat sen sitten samalla. Että tehdäänpä se osamaksusopimus ja palaamme asiaan muutaman päivän päästä. Myyjä tästä riemastui, oletettavasti koska en ottanut heidän 35 euroa maksavaa kuljetustaan: sohva olisi saatava nopeasti pois varastosta tilaa viemästä, se pitäisi hakea samana päivänä, ei heillä ole tilaa säilytellä sitä montaa päivää. Vastasin (vielä siinä vaiheessa) rauhallisena, että sohva on ollut siellä varastossa ties kuinka pitkät ajat, eiköhän se vielä muutaman päivän mahdu sinne. Rva päällikkö tyytyi tähän nuristen, ja teki kanssani osamaksusopimuksen, tosin joutui koko ajan kysymään neuvoa mm tietokoneen käytöstä alaisiltaan.

Kun kaverini tuli matkalta, lähdimme hakemaan sohvaa. Raahasimme osat kärryyn ja kärrystä ulos, ja purimme päältä muovit ja pahvit. Siinä vaiheessa selvisi, että olin a) saanut sohvaani vääränlaiset jalat ja b) jalkoja varten ei oltu porattu reikiä, joten kaverini haki ruuvivääntimen  kotoa, jotta saimme jalat sohvaan. Sitten aloimme käännellä sohvaa kulmasohvaksi. Siitä ei tullut kulmasohvaa, tuli omituinen tekeles, jossa kulmaan asettui käsinoja... pähkäilimme aikamme asiaa ja totesimme, että olin saanut yhden oikean ja yhden väärän sohvan osan. Siis olin saanut kaksi identtistä kappaletta, kun olisi pitänyt saada kaksi toisiinsa naksahtavaa erinäköistä sohvaosaa.

Soitin liikkeeseen, ja kyseinen Rva Päällikkö ei ymmärtänyt sanaakaan selityksestäni. Ajoin kaupunkiin ja yritin liikkeessä olevan sohvan avulla demonstroida, millaiset osat olin saanut ja mikä osa puuttuu. Rva Päällikkö ei edelleenkään tajunnut mitään. Näytin kännykällä ottamani kuvan virheellisestä sohvasta. Hän ei ymmärtänyt...huusin ohi kulkevan varastopojan paikalle, ja Rva Päällikkö tiuskaisi pojalle, joka selvästi tajusi mitä selitän, että ota nyt edes kynä ja paperia ja kirjoita muistiin! Huidoin käsilläni selkeästi artikuloiden: olen saanut NÄITÄ (huitoo käsillään) osia kaksi kappaletta, mutta NÄITÄ (huitoo käsillään toiseen suuntaan) en ole saanut ainuttakaan. Kaiken lisäksi toisessa saamassani osassa oli pehmuste pahasti kurtussa, joten ilmoitin, että hakevat sen viallisen osan pois ja tuovat oikean, ehjän osan tilalle. Silloin Rva Päällikkö pulttasi.

Hän oli kuulemma huutanut meille varoitusta, ettei saa runtata sitä sohvaa peräkärryyn sillä tavalla. (seisoin Rva Päällikän vieressä kun miehet nosti sohvaa kärryyn, hän ei todellakaan huutanut mitään...)Me olimme itse aiheuttaneet sohvaan lommon. Ja nyt joku ASIAKAS jossain päin Suomea saa aivan väärät osat sohvaansa, kun mulla on se ASIAKKAALLE kuuluva osa ja kaiken lisäksi olemme vioittaneet ASIAKKAAN sohvaosaa, ja mitä me nyt tehdään, kun joku ASIAKAS joutuu odottamaan turhaan saadakseen oikeanlaisen sohvan. Siinäkin kohtaa vielä itsehillintäni kesti, ja sanoin hampaita narskutellen, että juu, tiedän tunteen kun ensin odottaa sohvaansa ja sitten saa väärän osan.

Kun sitten Rva Päällikkö jatkoi meuhkaamistaan, että tämä ei ole heidän syynsä, vaan heille on toimitettu väärät osat, ja nyt kaiken lisäksi he eivät tiedä, minne kaksi sohvan osaa on viety, ja olemme vielä rikkoneet yhden osista multa paloi pinna. Sanoin, että hyvä on, minä suostun pitämään sen viallisen osan (en tietenkään olisi, mutta halusin nähdä mitä Päällikkö siihen sanoo), vaikka idioottikin ymmärtää, että jos ne kaikki pakkauspahvit ja muovit oli  ehjiä, ainoastaan pakkauksen sisällä oleva sohva oli rikki, ei se voinut vaurioitua peräkärryyn "runtatessa", mutta tuokaa perkele se oikea osa, että mulla olisi edes JOKIN sohva, viekää se ehjä väärä osa helvettiin! Rva Päällikkö sanoi siihen ettei niin voi tehdä, koska sitten voisin saada kaksi eriväristä osaa? Tässä vaiheessa en enää edes yrittänyt ymmärtää Rva Päällikön outoa logiikkaa, vaan marssin ulos ja sanoin mennessäni, että hakekaa koko paska pois, perun kaupat ja haluan käsirahani takaisin. En jäänyt kuuntelemaan mitä rva Päällikkö siihen sanoi, nimittäin sanakin vielä sieltä suunnalta ja olisin kuristanut Päällikön omin pikku kätösin.

Kahden tunnin kuluttua Rva Päällikkö soitti, liversi kuin peipponen ja oli kaikesta päätellen tässä välissä ottanut lääkettä. Voi rouva Asiakas, nyt olen selvittänyt, missä Teidän puuttuva sohvaosanne on, se toimitetaan Teille Asiakkaalle mahdollisimman nopeasti kotiinkuljetuksena, ja ilman muuta se viallinen osa tuodaan sieltä pois, eihän voi tietää, missä se on vioittunut... lässyn lässyn. Ja kuinka ollakaan, seuraavana päivänä SAIN sohvani, jalatkin oli ruuvattu kiinni (tosin siis väärät jalat mutta kuitenkin..) ja pojat laittoivat sen valmiiksi istumiskuntoon.

Sitten se osamaksu...sohvasta on maksamatta 700 euroa, ja ensimmäisen osamaksuerän piti tulla syyskuussa. Ei tullut. Odotin lokakuuhun. Ei tullut. Nyt on marraskuu. Ei näy laskua. Mitäs mie nyt teen? Odotanko edelleen,  nimittäin en uskalla mennä asiasta valittamaan Rva Päällikölle, hän takuulla keksii että MIE oon syyllinen asiaan. Pidänkö sohvan käsirahan hinnalla korvauksena saamastani törkeästä palvelusta? Näin isoja moraalisia kysymyksiä sai aikaan yksi sohva ja Rva Päällikkö.