Jokohan tuo Mr Karma alkaisi hellittää otettaan Hannista.

Nimittäin kuttumaisen katsastuskeikan lisäksi aloin miettiä eilen, että Iina-kissa raapii itseään vähän turhan paljon. Tutkimme muksujen kanssa sen kutinapaikkoja, eli korvien juurta, selkää ja hännän tyveä, ja eläinlääkärikirjaa tutkittuani tein diagnoosin: sillä on kirppuja. Ja kun yhdellä elukalla on kirppuja, niitä on kohta kaikilla kolmella. Raskaansorttinen huokaus tähän kohtaa!

Soitin eläinlääkärille ja kysyin, voisinko saada jotain lääkettä puhelinreseptillä, ettei tarvitsisi tuoda kissaa sinne ja maksaa 50 euroa siitä, että eläinlääkäri toteaa että kirppuja on. Lääkäri lupasi sillä ehdolla, että seurailen viikon ajan eläimiä, ja jollei kutina lopu ja iho parane, tuon sen näytille. Menin apteekkiin (juu, jarruttomalla autolla, tunnustan), ja siellä sanottiin, että ainoastaan koiran lääkettä oli siellä, muuten täytyy tilata. Päätin soittaa uudelleen tänään lääkärille, ja kysyä, voisiko hän soittaa oman kylän apteekkiin, jotta saisin lääkkeen kissoillekin. Lääkäri teki kuten pyysin, menin apteekkiin (autolla, jossa on jarrut :)) kuullakseni, että sielläkin lääke on tilaustavaraa. Koiran lääke maksoi muuten kyytabletteineen, jota määrättiin kutinaan, 44 euroa, eli satasen verran pulitan vähintään tästäkin riemusta!!No, lääke pantiin tilaukseen, ja huomenna alkaa meillä kirppusirkus. Me kutistaan kaikki, tosin kutina on psyykkistä; kirput ei tartu ihmisiin. Mutta kovasti olen imuroinut täällä ja ravistellut vuodevaatteita, sen verran ällöttää ajatus pienistä nilviäisistä.

Mutta voi mun ihanat rastapää- ja naisvihaaja-korjaamomiehet! Puolen päivän aikoihin soi puhelin, ja rastapää ilmoitti, että auto on valmis. Mie toistin, että ai siis ihan valmiiksi asti korjattu? Juu, he purkivat sen eilen illalla myöhään, aamulla hakivat varaosat, ja nyt se olisi kunnossa. Voi ihanat miehet! Ja laskukin oli - no, olihan se iso, mutta ei sentään hirvittävä. Osineen ja töineen yhteensä 320 euroa, sisältäen jarrujen korjauksen ja pallonivelen vaihdon. Ja nyt mulla on auto, jossa on jarrut. Enkä muuten edes maksanut sitä vielä, lupasivat, että saan maksaa sitten kun mulla on rahaa. Sanoin, että adjö, mua ette sitten täällä enää näe ikinä :D

No, myönnän että oli sillä hieman helpompi jarrutella, mutta edelleenkin olen sitä mieltä, että niuho se katsastusmies oli, selkeä ylilyönti se punaisen lappusen heiluttelu nokkani edessä.

Kun sitten lopulta kotiuduin apteekkikeikaltani, menin postilaatikolle, ja siellä oli aivan ihana, itsetehty kortti:

2137590.jpg

Oikeasti paljon kauniimman värinen punatulkku, kuin tässä huonossa valossa otetussa kuvassa näkyy. Voi kiitos, Minz, päiväni valaistui heti huomattavasti!

Eikä tässä enää olekaan hätäpäivää. Autossa on jarrut (eri juttu on, hyväksyykö katsastusmies sen), kirppuongelman hoito on laitettu alulle, ja sain ihanan kortin blogikaverilta.

Kyllä Hannia taas hemmotellaan :)