Nyt ois oikein tilaus täällä, eikö kukaan voisi laittaa liikkeelle haastetta, jossa pitää availla keittiön kaappeja ja esitellä purkkirivejä ja jauhojen viimeisiä päiväyksiä. Nimittäin eilen tein reippaasti muutaman tunnin hommia, ja siivosin kaikki keittiön kaapit. (myös sen yök-allaskaapin, jossa on roskikset). Olis niin mäheetä vähän esitellä, jos yllätyksenä tulisi haaste. Vaan kun ei haastetta kuulu, pitääpä ottaa muutama valokuva ja vääntää puukkoa kaikkien niiden haavassa, joilla on kaapit siivoilematta. Lälläslää!

Yleensä siivoan keittiön kaapit pari kertaa vuodessa, mutta viime vuonna jäin kiinni siitä, että olin hypännyt kevätsiivouksen yli. Nimittäin näin marraskuussa yleensä siivoilen ne toiseen kertaan, ja viime vuonna löysin edellisvuoden joulupipareita purkista. Hetken harkitsin, laittaisinko ne samat piparit joulupöytään, meillä nimittäin ei muksut niitä juurikaan syö, mutta heitin ne kuitenkin pois ja tein uusia.

Tämän kaappisiivouksen parasta- ennen- päiväys-ennätys oli 2003-vuoden hillosokeri. Miten se on onnistunut piilottelemaan tähän saakka niin etten ole heittänyt sitä pois? Ja eniten ihmetystä herättää se, että olen muuttanut tähän asuntoon vuonna 2004, eli pakannut jo silloin vanhaa hillosokeria muuttokuormaan. Ihmeellistä on elämä!

Mutta katsokaa ja ihastelkaa ja vääntelehtikää siellä kateuksissanne, saanko esitellä lusikkalaatikko:


Tässä kohtaa esitän ihmettelyni sen vuoksi, että miten on mahdollista, että laatikossa, jonne laitetaan ainoastaan puhtaita lusikoita, haarukoita ja veitsiä, on kohta siivoamisen jälkeen pullan- leivän- ym muruja? Kuka selittää?

Sitten jauho-ryynikaappeja ilman ainuttakaan vanhentunutta jauhopussia:



Siivoilemisen jälkeen kuuluu aina leväyttää kaappien ovia auki vähän väliä ja huokaista: tein sen!

Sitten keittiöni inhottavin kaappi, ei siis ole sellaista pyörivää härdelliä kulmakaapissa, mutta tämäkin on järjestelty niin että on leivontaosastoa ja muovikippo-osastoa, ja hyllyt pyyhitty pölystä:



Loppuja kaappeja en sitten kuvannutkaan, mutta vannon että kaikki on siivottu.

Ja lopuksi keittiöni, siis Hanni-sinkkunaisen huoneentaulu:



Ja mikähän tuo idea sitten voisi olla. Ystävättäreni mies tavasi pitkään tuota kylttiä, mietti että mitä se Jumala sitten tekikään, kun mies oli luotu. Sitten hän sanoi ilme kirkastuen: haa, mie tiiän. Se laittoi niille pontikkapannun alle tulet.

Mitäpäs siihen lisäämään, miehen aivotuotokseen.