Mökillä on löytänyt paikkansa parikin juttua, jotka ei ole aiemmin tuntuneet sopivan minnekään. Taulu (vessanpöntön taakse, romanttinen enkelitaulu, kts aiempi postaus) ja pieni lokerikko, myös vessaan.
Verannalla on ollut kaksi vuotta odottamassa puinen pieni kaappi. Sillekään ei tuntunut löytyvän paikkaa. Kuvittelin, että sen voisi laittaa uuden tuvan seinään, mutta ei se sopinut ollenkaan hirttä vasten. Päätin laittaa sen ompeluhuoneen seinään. Helppo homma. Not!
Kaappi ei ole iso, mutta se painaa, koska on täyttä puuta. Ruuvien paikat on kaapin sisällä, ihan yläreunassa, ruuvaaminen on joka tapauksessa hankalaa, vaikka olisi joku pitämässä kaappia seinässäkin. Aikani taistelin ja koitin toisella kädellä pitää kaappia kiinni, toisella ruuvata, mutta totesin homman mahdottomaksi. Sitten nainen alkoi miettiä naisen ratkaisua.
Mittasin, mille korkeudelle haluan kaapin. Sitten lähdin etsimään sopivaa alustaa, mille asetan kaapin kiinnittämisen ajaksi. Rakensin hienon telineen. Tukevan ja sopivan korkuisen.
Kaappi oli ihan helppo kiinnittää, ja luotettavan telineen avulla se meni kerralla vatupassin suoraan...
Jonkun täytyisi vielä käydä läpi ompeluhuoneen ihmekasat koreista ja lattialta. Miten niitä läjiä kertyykin joka puolella? Perustanko kangaskaupan?
Ai niin, yksi ikuisuustyö on valmis. Sain lopultakin ommeltua reunukset keskeneräiseen enkelijuttuun ja jutun seinälle ikkunan viereen.
Yksi enkeli jäi vahingossa yksisiipiseksi, tuo oikealla alakulmassa oleva. Sen piti saada kaksi siipeä, mutta jämälanka loppui kesken. Mutta koska hän on enkeli, hän sanoi että ei haittaa, yksi siipi riittää oikein hyvin. On kuulemma enemmänkin lyhyiden lentomatkojen ystävä, joten sopii hänelle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.