Marjut näyttää saaneen myös taitohaastepakettinsa, joten julkistan kuvan siitä täällä omassa loosissanikin.

Marjut on taitava neuloja (tai kutoja, kuten Stansta ja mie mieluummin sanomme), joten en ajatellutkaan hänelle mitään kudottua. Päätin tehdä neulatyynyn, tarvitaanhan neuletöissä  myös nuppineuloja. Tähän upposi tunti jos toinenkin, vaikka kyseessä on pelkkä neulatyyny; tämä kun pitää ommella melkein kokonaan käsin. Mun hermosto ei ole rakennettu mitään pikkunypläämistä varten, joten otin tämän haasteen myös haasteena itselleni: jaksanko pipertää pikkuisia pistoja ja ommella kasaan neulatyynyn. Jaksoin.

Tein samalla mallilla äidilleni pienemmän neulatyynyn, mutta siitä en muistanut ottaa kuvaa. Muistin nimittäin Marjutin neulatyynyä tehdessäni äitini neulatyynyn: se on joskus kansakoulussa mun tekemä (tai pikkusiskon, jos he tekivät samalla mallilla samanlaisen), kanavakankaalle pisteltyjä vinopistoja eri väreillä, ja se siis on yli 40 vuotta vanha, joten päätin, että mummun on aika saada uusi.

                                          _____________________________

Sairastaessani flunssatautia, sekä ommellessani ja kutoessani näitä palkintoja, olen uudelleen tutustunut telkkarin ohjelmatarjontaan. Olen ratkonut Dr. Philin kanssa elämän ongelmia (yllättävän helposti ratkeaa pahatkin ongelmat, teet kuten tohtori sanoo ja huume-alko- väkivalta- ym ongelmat ovat hetkessä tipotiessään), katsellut ensimmäistä kertaa tohtori Kiminkistä ja ihastunut tähän lääkäriin, joka sanoo potilaalle: istu perseelles! Ja selkä paskana? Olen tuijottanut Täydellisiä naisia, ja - auts!! - Unelmien poikamiestyttöä, koska ihastuin niin tähän Jasoniin, jota De Anna ei sitten valinnutkaan sulhokseen. Joka ilta kymmeneltä pakkaa n perseeni, Viivin ja kutimeni sohvalle ja katson Amyn lailla. Ja Tilat, Strömsöt ja muut vastaavat katselen myös.

Mutta sivutuotteena joutuu katselemaan mainoksia - ei joka mainoskatkolla voi mennä jääkaapillekaan. Ai että verenpaine nousee, kun ihmiset pitelevät päätään muka päänsäryn kourissa; Panadol Zappia en sen vuoksi osta ikinä. Kauhein niistä on se viimeinen partaäijä, joka välillä kurkkaa luomiensa alta, että joko riittää, eikä sitä kohtaa ole leikattu pois.

Vaikka hampaitani vihloisi kuinka, en osta Sensodyneä. Vain ja ainoastaan, koska se nainen, joka siinä selittää pelastustaan hammasvihlonnan kurimukselta, on ilmeisesti kuvausten jälkeen joutunut nyökkimisensä seurauksena kiropraktikolle, tai sitten häneltä on pää irronnut kokonaan. Seuratkaapa naisen päätä, se oikeasti on irrota.

Kauhein kaikista on Erisan-mainos. Teko-onnellinen perhe leikkii puhtoisissa kylpytakeissaan tyttären johdolla pää-olkapää-peppu-polvet-leikkiä. Ja sitten isä putoaa pelistä, ja kaikki ovat entistä onnellisempia. En siis osta Erisaniakaan, vaikka ihosta kuoriutuisi päällimmäinen kerros hilseenä lattialle.

Ja entäpä nämä sohvilla lojuvat urheilutähdet. Minkä helvetin takia ostaisin sohvan vain koska Janne Ahosellakin on sellainen. Mie, nuori kapinallinen - noh, ainakin kapinallinen - nimenomaan en mene Suomi-Soffaan, vaikka siellä onkin ikuinen loppuunmyynti enää kaksi päivää.

Mitäs vielä? Duracell-patterimainoksessa se hirviö, jonka ruumiista irtoili pieniä vaaleanpunaisia pupujusseja saa aikaan kylmät väreet pitkin selkää. Silloin on jopa käännettävä kanavaa. Haluaako joku jatkaa?

Mutta jotta tästä ei tulisi marmatusta, esittelen Huutonetin viimeisimmän Löytöni. Tämä nimittäin on Löytö syystä että sitä ei enää saa mistään, painos on loppu. Mutta mie kokeilin, sattuisiko se olla myynnissä huutonetissä, ja tänään mulle postitetaan tämä kirja:

 

Tuo kirja on ollut mulla kirjastosta niin kauan lainassa, että ensimmäinen eräpäivä oli viime vuoden puolella. Olen aina uusinut sen, ja kohta saan varmaan porttikiellon kirjastoon jemmaukseni vuoksi

Mökille ostin huutonetistä myös valkoisen koriarkun. Pöydäksi sen ajattelin ja laitoinkin, tosin se on hivenen korkea. Mutta se saa olla tuossa niin kauan kuin jotain muuta halpaa osuu eteeni. En maksanut tästä postimaksuineenkaan tavallisen pyykkikorin hintaa. (Huomatkaa Stanstan lähettämä pikkuinen kupponen pöydällä)

Huutonetin ostokset päätyivät myös mökin kammarin seinälle. Tää on Hannia:

Taulun kehyksetkin vien mökille jossain vaiheessa. Joulun aikaan tässä oli jouluvalot, nyt nappasin Kreikasta ostetut enkelit täyttämään tyhjän tilan. Ehkä ompelen tähän jotain sitten kun "taulu" hahmottuu lopulliseen muotoonsa.

Ja kun nyt innostuin lässyttämään, enkä jaksa siirtyä salasanablogiini, kerron tässä, että lahopaska on myyty, joutuivat antamaan niin paljon hinnanalennusta, että meni melkoisesti persnettoa koko taloprojekti. Ovat joutuneet kertomaan lahovioista ostajalle, mutta onko kerrottu koko totuus, sitä en tiedä. Mutta nyt mie olen VAPAA! Kuten näkyy olevan Rva K.P:kin, on ottanut tyttönimensä takaisin, poikakin on muuttanut sukunimensä, ja Rva on jälleen F.B:ssa sinkku, kertoi Kaksosjätkä. (Mie olen estänyt Rva K.P:n pääsyn omalle sivulleni.)

Voiko tässä sanoa, että paha sai palkkansa? No, mie sanon kuitenkin.