Voi kuulkaa, mulla oli ihan hirveitä päiviä tässä muutama.

Meille tuli vieraita. Yksi ihana nainen, Arjaanneli, mie tykästyin siihen heti. Mutta ette arvaa, miten kävi. Se ei tullutkaan yksin tänne mökille. Sillä oli mukana Salli-nimnen PETO! Se oli olevinaan tyylikäs kaupunkikoira, kampaukset ja kaikki, mutta se oli kamalan ISO ja PELOTTAVA! Etenkin kun se olisi halunnut leikkiä mun kanssa, nosti ison peppunsa pystyyn ja löi maahan kilometrin pituisia koipiaan ja haukahti. Mie pissin housuuni!

Kattokaa nyt!
 

DSCN0924-normal.jpg

 

Mie väistelin sitä minkä kerkisin. Mutta sitten se meni MUN paikalle. MUN paikka on AINA ollut pöydän alla. Se meni sinne, ja sitten me otettiin yhteen. Pikkuisen, hampaita en käyttänyt, koska sen jälkeen olisi takuulla tilattu sille lanssi. Mutta me rähistiin oikein kunnolla. Kun tarkemmin muistelen, sen murina oli onnetonta kähinää vaan. Otettiin yhteen itse asiassa muutaman kerran, viimeisellä kerralla Arjaannelille jäi kouraan tukko Sallin perskarvoja. Silloin kai, lopultakin,  Arjaanneli sai sen tajuamaan, että sen on oltava tuvan nurkassa, EI pöydän alla, MUN paikalla. Se totteli aika hyvin, ehkä jopa paremmin kuin mie, mutta mie olenkin TERRIERI ja mie saan niskoitella, jos sen pään otan.

Salli oli kostonhimoinen pälli. Se otti oman lelunsa, sellaisen surkeaksi risaksi retuutetun lelun ja piilotti sen mökkimetsään. No, ei siinä mitään, mutta sen jälkeen se pölli mun ehjän leluni, jolla olin itse vain varovasti leikkinyt, ettei se menisi rikki. Se otti sen, asettui leluni, siis MUN leluni kanssa nurmikolle ja sanoi koirakielellä:lälläslää, tule ottaan pois, jos uskallat. Mie en mennyt :(

 

DSCN0918-normal.jpg

 

Yhtenä päivänä noilta naisilta loppui viini ruoka, ja ne otti - luojan kiitos - mut mukaan kauppareissulle. Odotin autossa, kun ne kävi Alkossa ruokakaupassa kirkonkylällä. Kun me tultiin takaisin, oli näky TODELLA karmiva. Koskaan ei ole mamman tarvinnut epäröidä jättäessään minut yksin mökille, kun se on lähtenyt asioilleen. Olen mennyt kiltisti maate ja odottanut, että mamma tulee takaisin. Mutta kun me tultiin kaupasta, tupa oli TUHOTTU!

 

DSCN0940-normal.jpg

 

Siis se oli pistänyt jotkin hiton bileet pystyyn sillä välin. Kehtasi sielä makoilla muina koirina lattialla ja esittää, ettei ollut muka tehnyt tuota, syytti jopa kissaa!

 

DSCN0939-normal.jpg

 

Eilen ne sitten lähtivät. Olin hyvin huojentunut, toisin kuin mamma, joka huokailee täällä ikäväänsä, ja sanoo, että Arjaannelia ja Sallia on ikävä. No, voin miekin sanoa, että Arjaanneli oli mahtava, se antoi mulle makupalojakin niin paljon, että oon edelleenkin ähkynä. Mutta pakko tunnustaa, että olen todella onnellinen ainoana mökkikoirana. Saan vahtia pihaa pelkäämättä, että kohta alkaisi kuulua tassujen töminää, ja Salli ryntäisi paikalle.

 

DSCN0536-normal.jpg

 

P.S. Kuulin jälkeenpäin, että Salli oli kotimatkalla paskonut kamalat läjät Helsingin rautatieaseman laiturille. Sitä mie en KOSKAAN voisi tehdä! Olen sentään sivistynyt, vaikka maalaiskoira olenkin!