Hei kaikki kultsipuppelit siellä!

Olipas hankalaa päästä kirjoittamaan. Nyt kirjoittelen jollain "vaihtoehtoisella editorilla" ja saas vaan nähdä, mitä tästäkin tulee...

Mie toin äidin mökistä yhden kauneimmista ja rakkaimmista esineistä, mitä sieltä löytyy. Siskot olivat yhtä mieltä siitä, että tämän paikka on mun mökin tuvan hirsiseinässä. Ja niinpä onkin. Kun sain sen paikalleen, näytti siltä, että se on ollut siinä aina.

1351509327_img-4bd78e0b01fe5fe96fd5ac640

 

Tämä kello ei ole oikeasti vanha, mutta muistan, että äiti ehti haaveilla tällaisesta punnuskellosta kamarin seinälle pitkään ennenkuin haave toteutui, ja äidillä oli tarpeeksi rahaa kellon ostoon. Kellon takana on ostopäivä merkittynä, muistaakseni vuonna 1981.

Irroitin kellon punnukset ja heilurin kuljetuksen ajaksi. Kun laitoin kellon tuvan seinään, punnukset ja heilurin paikoilleen, heilautin kellon käymään. Se kävi juuri niin kauan kuin yhdellä heilautuksella sain heiluriin annettua vauhtia. Sitten se pysähtyi. Uusi yritys. Uusi pysähdys. Eli totesin, että kello kävi, jos jaksoi seistä vieressä antamassa heilurille vauhtia, mutta ei muuten. Arvelin, että en ehkä saakaan sitä käyntiin, se on suuttunut punnusten irroittelusta tai muuten vaan siitä, että toin sen uuteen paikkaan omasta kodistaan.

Kuulun FB:ssa keskusteluryhmään, josta saa yleensä apua pulmaan kuin pulmaan. Siispä kerroin kellohuoleni siellä. "katso onko kello vedetty" Juoksin katsomaan. Oli, punnukset oli ylhäällä. "katso, onko punnukset oikein kiinnitetty" Juoksin tarkistamaan. Mun mielestäni oli. "katso, onko punnukset oikeinpäin. Vaihda kokeeksi niiden paikat" Tein näin, ei auttanut. Lopulta yksi viisas mies sanoi: "tarkista, onko kello suorassa". Tarkistin. Sehän oli etukenossa epätasaisella hirsiseinällä. Heiluri ei päässyt kunnolla liikkumaan.

Mie korjasin kellon.

Mie laitoin sen suoraan.

Huomaamaton veitseteroitin työnnettynä kellon alle suoristi sitä juuri sopivasti Cool

1351509234_img-46effff0c4118a48b8864342a

Nyt se käy. Ja alussa aina kun se alkoi lyödä pimpottaa, Viivi juoksi haukkuen ovelle: ovikello soi ja joku tulee. Onneksi se parissa päivässä tottui lyönteihin.

(ja korvasin tuon veitseteroittimenkin kellon taa työnnetyllä tulitikkuaskilla, nyt korjaus on oikeasti huomaamaton)

Mie olin vuosia sitten päättänyt, ostaessani sormuksen mun kummitädin ja -sedän muistoksi, että kun isästä ja äidistä on aika jättänyt, ostan muistotormuksen myös heidän muistokseen. Nyt oli siis tullut aika. Halusin sormuksen saamani äidin vihkisormuksen viereen.

Menin uuteen, hienoon kauppakeskukseen  ja siellä ensimmäiseen kultasepänliikkeeseen. Vähän venäjäksi suomea murtaen puhuva myyjä oli ystävällinen ja esitteli sormuksia. Ajatus oli, että sormuksessa mielellään olisi jokin symboli, ja että se ei olisi kihlasormuksen näköinen pari äidin sormukselle. Myyjä esitteli pelkkiä kihlasormuksia, enkä saanut häntä ihan ymmärtämään, mitä haen. Vaihdoin toiseen liikkeeseen.

Menin virttyneessä villapaidassani, tukka ja naama laittamatta (kuten mulla on aina) liikkeeseen, jonka voisin linkittää tähän, mutta säästän liikkeen mainetta.. todella tyylikäs nainen katsoi mua jo ovelta päästä varpaisiin. Selitin asian, ja nainen oli jo vetämässä esiin sormuksia, kunnes kuuli mun hintarajan: 300 euroa. Hän nappasi sormukset takaisin ja sanoi, että sitten heiltä ei löydy mitään. Luulin että nainen ei ihan tajunnut, mitä etsin, mutta hän toisti happaman näköisenä, että mitään mulle sopivaa ei heillä todellakaan ole. Lähdin pois, ja alkoi melkein itkettää. Tunsin oloni köyhäksi, nukkavieruksi, nöyryytetyksi. Myönnän, olin kaikkea noita.

Hetken mietin kolmannen liikkeen edessä, uskallanko enää edes yrittää. Menin kuitenkin sisälle liikkeeseen ja esitin asiani. Nuori naismyyjä oli heti kartalla, millaista sormusta haen. Hintarajanikaan ei hätkähdyttänyt häntä. Ja täydellinen sormus löytyi hetkessä. Tiesin tämän nähdessäni, että siinä on mun sormus, ja symbolisesti isä ja äiti kietoutuneina toistensa ympärille.

1351619581_img-68414dc80c6f77fd710a315fe

(vieressä muuten se kummieni muistosormus: kaksi tähteä, mun varaisä- ja äiti)

Oikean kokoinen sormus piti tilata, ja parin päivän kulutta sain tekstarin, että sormus on tullut liikkeeseen. Sain siihen vielä alennuksen, joten hintarajani alittui puolella Hymy Voin siis suositella Kultajousi-kultasepänliiketta ihan virallisesti. En ehkä jotain toista nimeltä mainitsematonta liikettä Silmänisku

Niin ja tuvan lattialla on nyt äidin kutomia mattoja. Oli ennenkin, mutta vain pari lyhyttä pätkää. Mutta tuntuu melkein, että äiti on kutoessaan tarkoittanut nämä tänne, niin kotoisalta ne tuntuvat.

1351764074_img-3be5533588112eba9b83d93bc

 

1351764108_img-87045e850cbcb4ec71e4bdb93

(huomaatteko Elli ruokapaikallaan lounaalla)

Niin ja mie olen edelleen täällä mökillä, kaupunkiasunto ei houkuttele pätkääkään. Ja joka päivä mietin, että onko tässä oikein mitään järkeä, olisiko jostain luovuttava... asia muhii päässä, katsotaan, mitä muhimisen seurauksena on tulossa.