Rakkaat lukijani, tukijani ja ystäväni. Tässä tulee tämän blogihistoriani ehkä pessimistisin postaus. Aikomukseni on rojauttaa kaikki paska niskaanne, ja vähän tasata tätä v******ksen määrää. Olkaatten hyvät, tässä se tulee:
Lähdin siis maanantaina ajamaan 200 kilometrin päähän Keski-Suomeen vanhan äitini luo. Noin 15 kilometriä ennen määränpäätä huomasin että lämpömittari auton kojetaulussa on alkanut uhkaavasti nousta. Pysäytin auton bussipysäkille ja totesin, että konepellin alta tursuaa savua. Etsin kuumeisesti sammutinta, enkä löytänyt. Mihin helvettiin muuten sammutin takapaksistani on joutunut?
Hetken pähkäilin tilannetta, mutta koska savu näytti enemmänkin höyryltä, avasin varovasti konepellin. Komeat pilvet sieltä leijaili, moottorin päälle oli ruikkinut jotain (?) ja auto ilmiselvästi ajokelvoton. Ja minä jossain helvetin kuusessa bussipysäkillä, yhtään taloa ei edes ollut missään. Lumipyry yltyi ja minua paleli. Eikä tietenkään yksikään auto pysähtynyt.
Soitin siskolle, joka asuu äitini lähellä (siunattu kännykkä, perun kaikki aiemmat puheeni siitä että kaipaan lankapuhelinta takaisin). Hän alkoi hommata minulle hinausautoa, minä soittelemaan vakuutusyhtiöön ja varmistamaan, että kaskossani on hinauskorvaus. Olihan siellä, kunhan ensin sain jonkun asian kertomaan! Jonotin ikuisuuden ja puhelimeni akku väheni hälyttävästi. Sisko soitti mullepäin, että hinausauto on tulossa, ja ehdotti äitini lähellä olevaa korjaamoa, jonne sen voisi hinata. Sain korjaamon nimen, ja sitten vähillä akuilla kysymään numerotiedustelusta korjaamon numeroa. Pääsin juttelemaan nyrpeän kuuloisen korjaamon omistajan kanssa, joka sanoi että saahan sen tänne hinata, mutta ei ole mitään takeita, koska sitä pääsee korjaamaan. Eihän mulla ollut muuta vaihtoehtoa, en mie tiedä, missä korjaamoita on ja missä korjaamossa saisin nopeimman (ja ystävällisemmän) palvelun. Tuli ikävä omaa rakasta harrikkapierukorjaamoani, sekä sen 20 euron tuntitaksoja.
Hinausautokin taisi tulla jostain Ivalosta, palelin aivan horkassa, ja odottelin. Kun auto lopulta tuli, sanoi kuski ensimmäisenä: mene nyt hyvä tyttö tuonne lämpimään autoon, sinähän olet aivan jäässä! Palelin niin että melkein kouristelin
Pari tuntia siitä kun auto sykähti, olin vihdoin äidin luona; sisko tuli hakemaan minut sieltä korjaamolta. Olin yhden yön äidillä, siinä kohtaa alkuperäiset suunnitelmat pitivät, ja eilen tulin ensin bussilla Lahteen, jossa totesin että tänne tuleva bussi oli lähtenyt kolme minuuttia aikaisemmin (kun karma riehuu, on kai turha odottaa että bussiaikataulut natsaisivat yhteen). Kävelin rautatieasemalle, ja totesin että seuraava juna lähtee kahden minuutin kuluttua. Kysyin lipunmyyjältä, kannattaako minun ostaa lippua siihen junaan, hän vastasi että äkkiä sitten, tässä lippu, ala juosta, koska juna on pari minuuttia myöhässä (ja lähti tietenkin sieltä kauimmaiselta laiturilta joka oli muuten epäloogisesti laituri 1). Ehdin junaan, ja nyt sitten istun täällä helvetin kiukkuisena, ilman autoa, jääkaappi tyhjänä, lähimpään ruokakauppaan matkaa 5 kilometriä, ja että voi ihmistä ... sanon sen sanan nyt tässä: vituttaa! Ja kunhan se nyrppy korjaa sen auton, on matkustettava taas kahdella bussilla takaisin ja maksettava tästä lystistä suolaiset rahat.
Saako vähän myötätuntoa, saako?
P.S. Nyrpeä autokorjaaja katsoi konepellin alle ja sanoi, että parhaassa tapauksessa sieltä on mennyt vesipumppu rikki. Pahimmassa tapauksessa sitten jotain isompaa. Tiedän että sen vesipumpunkin korjaus on satoja euroja, ja sanoinkin että jos pumppu on rikki, vaihtavat jakopään hihnan samalla. Sen verran minussa on autonaista, että tiedän että pumppu ja hihna eivät paljoa maksa, mutta työn hinta on iso. Ja ne kannattaa vaihtaa samalla kertaa, kun kerran samalla suunnalla sijaitsevat. Kunhan saan auton kotiin, laitan sen tuohon keskelle pihaa ja sytytän palamaan! Paska!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.