Citydealin tarjoukset tilasin joskus sähköpostiini, kun sitä mulle suositeltiin. Joka päivä tulee tarjouksia, ja olen sieltä tilannut aiemminkin vuoden Norton-virussuojauksen 70%:n alennuksella, ja se toimi ihan hyvin. Kun tilauksen tekee, saa paluupostissa "lahjakortin", jota kautta voi tilauksen tehdä sille firmalle, joka tarjouksen teki. Mutta kun sitä lahjakorttia ei tällä kertaa tullut. Ja kun aloin marraskuussa (!) kysellä, minne se lahjakortti jäi, mulle ei vastattu. Ja ensimmäisen vastauksen sain tammikuussa, ja silloin vika sitten vieritettiinkin mulle. Olkoon, nyt en jaksa tapella enempää, ehkä saan käyttää sen saamarin viiskymppiseni johonkin tarpeelliseen. Jos löydän sen jostain? Ja jos sitä on olemassakaan enää?
Täällä uudessa kodissa elelin jokin aika sitten jännittäviä aikoja. Nimittäin jännäsin, että ketä saan naapurikseni, tässä rapussahan ei asunut ketään silloin kun tähän muutin. Seinän taa muutti varmaan Suomen ujoin nuorimies, joka ei siellä paljoa edes ole, ja kun on, tuntuu olevan hipihiljaa. Sopii oikein hyvin, nimittäin äänieristys on olematon, kuten vähän ennalta pelkäsin, ja josta vastaavassa talossa asuvat mua varoitteli.
Alakerran asunto oli vielä myynnissä, näyttöjä sunnuntaisin. Yhtenä päivänä, keskellä viikkoa pihaan ajoi ikivanha Volvo, takaikkunalla heilahteli karvanopat, ja autosta tuli ulos kaksi nuorta naista. Välittäjä tuli pihaan, ja arvasin, että nyt saan naapurikseni nuoria, joilla on tukat vedettu mustiksi samasta värituubista, samoin vaatteet. Lopulta selvisi, että asunnon osti toinen niistä naisista, sekä hänen poikaystävänsä. Olin aika epätoivoinen, ja näin jo sieluni silmin itseni keräilemästä tupakantumppeja pihalta ja pyyhkimässä räkäklimppejä lattioilta sekä pahin: kuuntelemassa kovalla soitettua musiikkia ja bassojumputusta yötä-päivää.
Perun ennakkoluuloni tässä virallisesti.
Nimittäin alakerrasta ei alkanut kuulua muuta kuin ahkeran remontin ääniä. Ja yhtenä iltana roskikselta palatessani huomasin pojan kurkkaavan ikkunasta, ja kun tulin porraskäytävään, ovi aukeni, ja poika tuli esittelemään kohteliaasti itsensä, jutteli alaoven lukosta, joka ei oikein toimi, kysyi, että onko hän vahingossa käyttänyt autopaikkaani (no oli, juu) ja oli kovin pahoillaan, kun ei huomannut sitä... tyttöystävä tuli myös esittäytymään, ja mie sain huokaista helpotuksesta. Näiden kanssa pärjää kyllä. Mustahan voi tulla talon äitee
Viime viikolla poika soitti ovikelloa, ja ilmoitti, että he pesevät koko saunaosaston (paskaisen!!) jotta mun ei tarvii. Eilen sitten levisi koko taloon puhdas tuoksu; sauna ja pesutilat oli jynssätty NIIN puhtaiksi, että ei ole tosikaan! Ihanat
Viime viikolla sydän löi pari ylimääräistä lyöntiä. Ajoin autolla kun puhelin soi, mutta en kyennyt vastaamaan. Kotiin tullessa katsoin, kuka oli soittanut: mies, jolle olin myynyt rivariasuntoni. Mullahan on asuntokauppatrauma, kun kerran olen sen 1 1/2 vuotta löysässä hirressä roikkunut käräjähaasteen uhka perseessä. Mietin, että mitä ihmettä mies voi haluta, kaupoista tulee keväällä vuosi. Mitä he ovat nyt löytäneet, ja onko löydös sellainen, josa olen vastuussa. Soitin miehelle.
Mies puhuu vähän huonoa suomea, enkä ensin meinannut tajuta, mistä kirjeestä hän puhuu. Hän lähettää mulle kirjeen, sen sain selvää. Kunnes lopulta tankkaamisen jälkeen sain kuulla, että mulle on mennyt vielä sinne vanhaan osoitteeseen kirje, joka ei näytä mainospostilta, hän haluaisi tuoda sen mulle henkilökohtaisesti, jos annan osoitteen. Voi helpotusta Viiden minuutin kuluttua mies seisoi oveni takana kirje kädessään, ja kiittelin kovasti vaivannäöstä.
Kirjeessä oli kutsu Maanmittauslaitoksen kokoukseen. Kuulkaapa tätä kokouksen aihetta: " 13.2.1835 rekisteröidyssä isojaossa talolle 1 on kuulunut yhteinen vesialue Korteslampi, joka on 13.3.1854 rekisteröidyssä halkomisessa jäänyt käsittelemättä." Pinta-ala n. 2,92ha. 37 osakastilaa Ja tuosta on Rauhalan osuus 0,000375
No, käytännössä tämä tarkoittaa yhteisen vesialueen virallistamista, mullahan on jo kahteen järveen vesioikeus. Mua vaan nauratti nuo vuosiluvut, jolloin mm Rauhalan osuus yhteisiin alueisiin on jäänyt huomaamatta. Kukahan asian on nyt hoksannut, noin 160 vuotta myöhemmin
Loppuun kokeilen, osaisinko laittaa tässä uudistetussa Vuodatuksessa kuvia.
Mun makkarin ovessa on ikkuna. Löysin siihen joskus palakorista löytyneen brodyyrikankaan.
Tämä kulkee mukanani kodista toiseen, ja päätyy aina makkarini oveen:
Huomenna Viivi nukutetaan ensimmäisen kerran. On edessä hammaskiven poisto, ei sen kummempaa, mutta mulle eläimen nukuttaminen on aina kova paikka, siitäkin huolimatta, että tiedän että se herätetään. Kun on ollut niitäkin kertoja, että lemmikki nukutetaan viimeiseen uneen. Mie itken joka kerta, kun taju alkaa kaverilta mennä Onko muita yhtä höperöitä?
Tänään Viivi ei aavista vielä mitään, mikä koettelemus huomenna on edessä. Terkkuja lähettää.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.