Muuttaminen on sitten kivaa!

Inhoan tavaroiden pakkaamista, joten olen päättänyt, että vien täältä vanhasta kodista tavaroita uuteen kotiin vähitellen, ja otan sitten muuttoauton loppuja huonekaluja varten. Eli kaikki astia-vaate-sälätavara jne pitäisi olla siellä valmiiksi kaappeihin aseteltuina kun loput huonekalut tulee. Saas nähdä.

Mutta kodinhoitohuone on suunnilleen tyhjä, makkari on suunnilleen tyhjä, keittiön kaapeista osa on tyhjiä, loput tyhjennetään tänään, ja sitten vielä olkkari, sekä sinne tänne jätelty pikkusälä, osa menee Kaksosten koteihin. Varastossakaan ei enää ole paljoa tavaraa, olen kiikuttanut osan mökille ja osan uuden kotini vintille. Siellä on valtavan isot varastokomerot vanhan kerrostalon vintillä, joten voi alkaa uuden turhan romun keräilyn huoletta   Ja vintillä on muuten ihana haju, samanlainen oli rautatieasemien vinteillä ennen vanhaan. Olenhan rautatieläisen mukulana asunut asemilla ensimmäiset 14 vuottani.

Eilen aamulla kävin mattorannassa pesemässä mattoni, enkä käynyt uuteen kotiin viemässä tavaraa. Suurimmaksi osaksi tämän vuoksi. Nimittäin perjantaina ajelin uutta kotiani kohti auto täyteen pakattuna. Mut yritettiin ensin ohjata parkkipaikalle, ja huidoin järkkärin auton viereen ja kerroin, että haluan päästä kotiini, en parkkipaikan kautta messuille. Multa vaadittiin asukastunnusta?? Sanoin, että ei mulla mitään tunnuksia ole, mutta haluan silti päästä kotiini, ja tulen sitäpaitsi ramppaamaan samaa reittiä monta kertaa viikonlopun aikana, joten tuskin maksan joka kerran pääsylippua, jotta pääsen kotiini. Näytin pahvilaatikoita takapenkillä, ja järkkäri uskoi. Kysyin, että mistä niitä tunnuksia saa. Ei mies tiennyt. Sitten kysyin, miten hän luulee mun pääsevän toisen kerran siitä läpi. Järkkäri sanoi, että kun sulla tuntuu olevan niin hyvä supliikki, niin yritä uudelleen puhua itsesi ilmaiseksi sisälle

Muutan muuten tuon linkissä näkyvän kauniin sillan kupeeseen, joen rantaan. Ei pöllömpi paikka.

Ai niin, hammas, tai se mitä hampaasta oli jäljellä, on vihdoin poissa. Viime viikolla oli uusi yritys, kun olin syönyt kuurini loppuun. Pikkuisen jännitti, ei itse toimenpide, mutta se, saadaanko se tällä kertaa pois. Saatiin. Olin siellä yhteensä melkein kolme tuntia, josta viimeinen tunti meni hammasta irrotettaessa. Mutta se puutui ja lopulta lähti pois. Ja muutaman päivän päästä aloin tajuta, miten paljon se bakteeripesä oli vaikuttanut yleiskuntooni. Ei enää väsytä, ei heikota, ei vapisuta, ei kuumeiluta (?), jaksan kävellä ja liikkua. Oikeaan aikaan tuli paraneminen, jaksan nyt touhuta tämän saakelin muuttoni kanssa.

Nimittäin kyllä tässä vielä iso poru ja väsymys jossain vaiheessa iskee. Ja kuka käski mun ostella painavia kirjoja seinän levyisen kirjahyllyn täyteen. Ilmoittautukoon välittömästi ja ottakoon vastuun. Sekä tulkoon kantamaan niitä avuksi. Kenties paskin homma tässä urakassa