lauantai, 16. kesäkuu 2012
Paratiisin puutarha
Joo joo, pelkkää hurskastelua meikäläiseltä kiinnittää tuollaisia ajatuksia seinään. Hermo siinä repes. Ja tarrat.
Tämä seinä on liian tyhjä, mutta en ole pitänyt kiirettä sen kanssa. Ei sillä, etteikö olisi rahaa ostaa siihen vaikkapa antiikkiliikkeestä puolipyöreää pöytää, mutta muuten vaan odottelen No, oikeasti odottelen, että jokin kiva, halpa, käytetty huonekalu, esimerkiksi puolipyöreä pieni pöytä kävelisi vastaan ja haluaisi mökilleni kummittelevan papan kamariin.
Mökki alkaa näyttää hannilta. Sensijaan mökin piha ei. Mutta eikö olekin niin, että jos ostaa ns kuivan maan mökin, se tarkoittaa, että maa on kuivaa, ruoho palaa, tai ei kasva ollenkaan, maa on kivikovaa ja mullatonta? Ja kaikki rahat on menneet mökin tuvan remppaamiseen, joten mullasta on turha haaveillakaan, saati ristiretkestä Multasormeen taimia ostamaan.
Ja Suuri Murheenkryyni on tämä:
100 metriä orapihlaja-aitaa, joka on korkea ja toiselta puolelta villiintynyttä pöheikköä. Ja joka kaatuu talvisin tien päälle niin, että tietä pitkin ei voi kulkea, eikä sitä pääse auraamaan.
Aita on alusta asti ollut niin korkea, ettei sitä pääse päältä leikkaamaan ollenkaan. Alashan se pitäisi leikata, mutta kun viime kesänä katkaisin juuresta noin 1,5 metrin matkalta aitaa alas (se näkyy tuossa etualalla), siitä tuli piikkistä paskaa noin peräkärryllinen. Se kertaa 100 . Olen pulassa.
Aidan toinen puoli on levittäytynyt laajalle alalle, ja sieltä nyt olen aloittanut raivaamista. Miehän sen aidan selätän kesän aikana! Mulla on The Suunnitelma. Ja jos kaverit pyytää saada tulla apuun, mie sanon taas matalalla kurkkuäänellä, kuten aina: ei tartte auttaa!
Jee, kiva kesäprojekti odottettavissa.
Joku sensijaan ottaa kaiken ilon irti kesän leppoisasta tunnelmasta. Hyvin maittaa päikkärit mökillä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.