Kirjoitin joskus aiemmassa postauksessani keskeneräisistä tai suunnittelun alla olevista töistä. Siinä kerroin 15 vuotta vanhasta villakangastakistani, jonka suunnittelin muodistavani, tai sitten se saattaa kadota mystisesti.

Harmi että ryntäsin pilkkomaan takkia niin innolla, etten muistanut ottaa ennen-valokuvaa. Mutta se oli kellohelmainen, melkein maahan ulottuva "ryssäntakki", isoine olkatoppauksineen. Sitä ei missään nimessä voinut enää käyttää sellaisenaan, joten otin sakset kouraan ja pistelin sen palasiksi. Leikkasin sen suunnilleen yhden takkikaavan mukaisesti, mutta jätin vanhasta takista jäljelle taskut (koska niitä ei saanut siitä poiskaan) ja napinreiät. Muuten vanha takki sai mennä, lyhentyä ja kaventua. Ja tadaa:

                

Huivi on kuvassa peittämässä sitä asiaa, että vuori on liian kirkkaan punainen. Päällähän se ei näy, mutta tuossa kuvassa se olisi näkynyt.

Koeajoin takin äsken Viivin pissatuslenkillä, eikä kukaan nauranut. Cool