Migreeni on kakkavaiva. Mulla se on ollut riesana kolmekymppisestä näköhäiriömigreeninä, sitä ennen sain vain kovia päänsärkykohtauksia.
Muistan sen ensimmäisen sahalaitakohtauksen. Olin kaupungilla ja töihin menossa, kun luulin ensin katsoneeni kirkasta valoa ja sen vuoksi näkökentässä näkyi sumea alue. Sitten alkoi näkö mennä pirstaleiksi, enkä tajunnut, mitä mulle tapahtuu. Kun näkökentän laidoille alkoi ilmestyä välkkyviä sahalaitoja, tajusin että äitini vaiva on sitten periytynyt mulle. Särky alkaa sahalaitojen hälvettyä, vastakkaiselta ohimolta.
Paskinta on silloin, jos enneoireet aiheuttaa puheen sekoamista, tai toisen puolen puutumista. Yleensä selviän pelkkien kasvojen toispuoleisella puutumisella, joskus menee koko kroppa veteläksi. Armoton väsymys, palelu, ripuli, huono olo tai kiukkuisuus ja hermostuneisuus kuuluu oireisiin myös, samoin lievä sekavuus, ja tajuan itsekin olevani sekava. Uni muistuttaa koomaa enemmän kuin normaalia unta, ja usein huono olo kestää parikin päivää, samoin särky. Särky on mun mielestäni pienin vaiva, joskin harvoin saan sellaisen särkykohtauksen, että on maattava pimeässä ja hiljaisuudessa. Usein makuuasento tuntuu vain pahentavan särkyä.
Paskahomma joka tapauksessa
Kaksosten odotusaika oli ihan hirveää migreeniaikaa, silloin tuntui, että päivittäiset kohtaukset saa suonen päässä ratkeamaan, mutta muuten olen selvinnyt muutamalla kohtauksella vuodessa, ja aina vaan harventuen.
Ja nyt sitten mulla on takana melkein kahden viikon migreenisuma näköhäiriöineen. Kun näköhäiriöitä on tullut neljäkin yhden vuorokauden aikana, ja pää on tulessa, on alkanut vitsit olla todella vähissä Särky helpottaa hetkeksi, kun oksennan (paska se edes mitään oksentamista ole, kamalaa kakomista vaan), mutta uusi näköhäiriö voi yllättää vaikka auton ratissa. Pahin näköhäiriö on silloin, kun näkökentän eteen vedetään muutamassa sekunnissa musta pimennysverho. Se vaihe kestää muutaman kymmenen sekuntia, mutta siinä ajassa ehtii kaupungin ruuhkassa auton ratissa tapahtua aika paljon..
Luulen, että mun niskat on nyt vaan niin jumissa, että se aiheuttaa migreenit. Ja kun päätä särkee,jännitän niskoja entistä enemmän, jolloi ne menee entistä enemmän juntturiin. Viime yöksi laitoin niskaan ja kaulaan tiikeribalsamia ja villahuivin päälle. Haisin pahalle, koko makkari ja sänky haisi pahalle, mutta yöllä en herännyt sahalaitoihin, eikä tänään vielä oli kohtausta tullut. Venyttelen varovasti niskoja, joten eiköhän tämä tästä ala ohi mennä.
Yksi hyvä puoli yöllisessä haisemisessa oli: Viivi ei tunkenut viereeni yöllä potkimaan ja ärähtelemään mua sängyn laidalle. Sain nukkua ihan rauhassa ja yksin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.