Jatkanpa vielä vähän matkakertomusta, kun latailin yhtenä iltana kuvat valmiiksi vuodatukseenkin.

Taisi olla kolmas lomapäivä, kun heräsimme aamulla kuuden jälkeen ehtiäksemme bussiin, joka vei satamaan ja laivaan, joka vei meidät Phi Phi-saarille. Tjäreborg teki retken sinne myös, mutta viisas siskoni sanoi, että jos me mennään paikallisen matkatoimiston kautta sinne yhdeksi yöksi, tulee huomattavasti halvemmaksi. Noin 37 euroa kaikkineen, joten ei paha. Hotelli ei ehkä ollut ihan viittä tähteä, mutta mun mielestä on ihan sama, missä se yhden yön nukkuu. Aamiainenkin kuului hintaan.

Hotelli on tuo valkoinen rakennus:

Luulin Phi Phi-saaria ihan toisenlaiseksi. Mutta älkää antako tämän estää tutustumasta siihen, jos sinne matkaatte. Mutta satama oli täynnä nonstoppina edestakaisin kulkevia laivoja, turisteja oli pääsaari ammuttu täyteen, sataman puoleinen ranta oli täynnä myyntikojua ja -kujaa ja ihmisiä niin saatanasti joka paikassa! Ja se rannan puoli, jossa hotellimme oli, eli se uimaranta oli tupattu täyteen pikaveneitä, pitkähäntäveneitä ja bensan katku sen mukainen. Ranta oli täynnä tupakantumppeja (turistit), lasinsiruja!!! (turistit) rikottuja kaljapulloja!!!!!! (turistit) ja hiekkaan haudattuja kissanpaskoja (paikalliset, tavattu itse teossa). Tietenkin veneillä oli päässyt muille saaren osille, mutta tuo oli kyllä aika paksua silti. Tosin pienessä katetussa baarissa saimme ehkä reissun ystävällisimmän palvelun ilmeisesti paikan omistavalta mieheltä.

Kuvissa ihan kaunista ja idyllisen eksoottista:

Mutta kuten sanottu, olimme siellä pahimmassa rysässä kaikkien miljoonien muiden turistien kanssa, joten saari kokonaisuudessaan ei esittäytynyt meille sen vuoksi oikeassa valossa. Mutta luulen, että siitäkin huolimatta tuo jäi ainoaksi Phi Phi-saari retkekseni. Etenkin kun illalla alkoi hotelliin päästyämme MIELETÖN!! diskojumputus!! En tiedä, olenko edes koskaan kuullut sellaista metakkaa missään koskaan (mukaan lukien Esikoisen autostereoiden kammottavan metakan aikanaan). Hiekkarannan toisessa reunassa oli disko, jossa musiikki oli niin kovalla, että se resonoi rintakehään tärinän. Että ei sitten nukuttu, ei todellakaan! Luojan kiitos metakka loppui yhden-kahden välillä yöllä ja korviin tuli ikäänkuin tyhjiö hetkeksi. Pahimmillaanhan se olisi voinut jatkua aamuun saakka

                                                            --------------------------------------------------------------------------------------

Esikoinen ja Miniäyks tulivat viikkoa myöhemmin häämatkalleen Khao Lakiin. Viestiteltiin ja lupasimme mennä heidän suureksi riemukseen (hah ) heitä sinne tapaamaan. Oltiin katsottu, että Katan keskustassa on bussiaikataulut (pysäkkejä siellä ei ole missään) kadun varressa, ja Khao Lakiin lähtee ensimmäinen bussi aamulla kahdeksalta. Päätimme mennä notkumaan sinne ja päästään suoraan perille yhdellä bussilla.

Paitsi että kahdeksalta meni busseja ainakin kymmenen siitä ohi. Ja kun niissä luki paikannimet tyyliin: ¤%~~~*  )%¤~~^ niin me ei oikein osattu lukea, mikä menee Khao Lakiin. Bussit meni ja kukkahattutädit seisoivat edelleen kadun varressa...

Päätimme mennä taksilla Phuket Towniin ja sieltä yrittää paikallisbussilla perille. Taksi maksoi 500 bahtia (= n 10 euroa) ja yli kahden tunnin bussimatka 100 bahtia (= pari euroa). Bussiasemalla oli oppaat viemässä melkein kädestä pitäen oikeaan bussiin, todella kätevää! Ainoa miinus menomatkassa oli, että ensinnäkään me ei tiedetty yhtään, missä jäädä pois, ja mistä löytää nuorenparin hotelli, ja toisekseen koko menomatkan yksi paikallinen nainen oksensi!! Oksensi!! Nukkui pätkän ja taas oksensi!! Kun tultiin vuoristotielle vähän ennen Khao Lakia, nainen repesi täysin, voihki ääneen ja oksensi!! Ja arvatkaapa millainen olo meillä oli sitä kuunnellessa. Oksennuspussi toisensa jälkeen täyttyi, mutta onneksi me saatiin pidäteltyä

Khao Lak on pohjoissaarella, ja sen keskellä halkoo nelikaistainen asfalttitie, jonka molemmin puolin on kauppakojut. Siis hyvin tylsän näköinen paikka, mutta rannan tuntumaan päästyä maisema muuttui trooppisen viidakkomaiseksi. Kauniimpaa melkein kuin eteläosassa. Löydettiin pienen seikkailun jälkeen Esikoinen ja vaimonsa, ja heidän hotellinsa läheltä löytyi kodikas ihana bungalow, johon asetuimme yhdeksi yöksi.

1600 bahtia, ei paha.

Meren ranta oli ihan kivenheiton päässä. Ja ihanan rehevää kaikki.

(siskon käsivarsi saa kunnian tulla postaukseen)

Rannalla ei voinut olla ajattelematta sitä, miltä tsunami näytti lähestyessään horisontista. Ja miten paljon ruumiita rannoilla oli..

Khao Lakissa saimme yksinomaan ystävällistä palvelua, ei ainuttakaan tympeää naamaa. Ja jokin pehmeä surumielisyys oli aistittavissa, en tiedä kuvittelinko vai en.

Polun varren varoituskyltti puussa:

Kops!

Esikoisen ja miniän hotelli oli tämän kujan varressa.

 

Ihana hotelli ja sviitti, joka oli koristeltu heitä varten ruusun terälehdillä, joita oli ripoteltu sängylle, ja niistä oli tehty keskelle sänkyä iso sydän. Ja kylpyhuoneen allas oli koristeltu ruusuilla, sekä odottamassa oli iso suklaakakku. Voisin miekin sen verran käydä naimisissa, että pääsisin tuollaiselle häämatkalle.

Esikoinen ja Miniä olivat Suomesta käsin järjestäneet itselleen hääseremonian sinne. Kukkahattutädit myöhästyivät siitä muutamalla päivällä . Mutta aivan ihanan näköisia kuvia sieltä seremoniasta on. Laitan tähän yhden, otan sen sitten pois, jos nuoripari ei halua tätä julkiseksi.

Tulkoon he onnellisiksi! Tai taitavat jo olla.