Tukkoisesta nenästä ja kurkkukivusta huolimatta mulle niin tuttu syysenergisyys on valloillaan. Se vain pahenee syksyn mittaan, jos vanhat merkit pitää paikkansa. Huippukohta saavutetaan tuossa marraskuun pimeyksillä, mutta jos talvesta tulee vesisateinen ja loskainen, loppuu jo mullakin paukut.

Mutta nyt on syksy saanut aikaan sen että laukkaan jumpassa, tilkkutyökurssi on alkanut, kuljen metsissä ja kerään sieniä ja puolukoita (tämä on vasta aluillaan, lähinnä suunnitteluasteella), remppaan mökkiä jotta pääsisin kalustamaan sitä, ompelen, kokkaan ja leivon. Siis täynnä virtaa.

Eilen vietiin Kaksosjätkän kaverin isän pakulla mulle sänky mökille. Sain ilmaiseksi naapurin rouva F:N tyttären 140-senttiä leveän jenkkisängyn, ja se raahattiin mökin kammariin. Se näyttää hyvin isolta, väärän näköiseltä, siniseltä ja romuluiselta siellä peräseinällä Ehkä otan siitä valokuvan ja saatte esittää ehdotuksia, miten sen saisin mallattua sopivaksi siihen vanhaan tyyliin. Vähän kaduttaa tällä hetkellä koko sänky...

Samoin kuin toiseen remppahuoneeseeni valitsemani tapetit. Ensimmäisen kerran elämässäni olin niin varma tapetista, etten ottanut siitä kokeiltavaksi palasta, vaan ostin suoraan sen. Virhe!! Aina pitäisi kokeilla ensin tapettipalasta seinään ja sen jälkeen ostaa! Tapetti on liian kellertävää ja tummaa siihen huoneeseen. Ja kamalaa käsitellä! Siinä on kohdistuksia (himmeä ruusuköynnös, joka sinällään olisi ihan teemaan sopiva), ja vaikka se ei ollut mitenkään halpaa hinnaltaan, se on koppuraista, ei taitu nurkissa, mutta lastalla tasoitettaessa kuitenkin menee poimuille. Että olen perkeleet siellä huutanut ja kovalla äänellä tapetoidessani.

Tosin yhden yön yli nukuttuani tapetti ei enää näyttänytkään niin pahalta, joten teen sen huoneen nyt sillä valmiiksi. Menköön kun kerran aloitin.

Samaiselta anteliaalta rouva F:ltä sain myös Ikea-kassillisen kankaita, jotka oli menossa kaatopaikalle. Sekä risaisen, vanhan päiväpeitteen, jonka pilppusin paloiksi ja otin talteen käyttökelpoiset osat.

Sain korillisen kankaita:

Ja jalostan ne erinäköisiksi tyynyiksi. Kaksi on jo valmiina:

Edestä:

Ja takaa:

Eilen tein myös ihanaa omena-marenkipiirakkaa. Vähän turhankin syntisen hyvää, eikä tästä edes tule huono olo, vaikka vetäisi noin puoli pellillistä yksin illan mittaan

Tässä on ohje erityisesti Olgaa ajatellen. Tällä saa suun makeaksi, ja ehkä alavireen hetkeksi poistumaan:

Omenamarenkipiirakka.

150gr voita

1 1/4 dl sokeria

4 keltuaista

2 dl vehnäjauhoja (käytin gluteenittomia Sunnuntai-jauhoja)

2 tl leivinjauhetta

4-6 hapokasta omenaa (mulla jonagoldia - halpoja:))

1 tl kanelia

MARENKI:

4 valkuaista

2 dl sokeria

1. Kuori omenat ja leikkaa ohuiksi lohkoiksi. Pehmitä omenanlohkot mikrossa noin 5 minuuttia. Voitele uunipannuun tuleva leivinpaperi

2. Vaahdota voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset vaahtoon yksitellen napakasti vatkaten. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan. Sekoita taikina varovasti sekaisin. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipannuun.

3. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vaahtoon vähitellen. Levitä omenanlohkot taikinan päälle. Ripottele pinnalle kanelia. Peitä omenanlohkot marenkiseoksella. Paista torttu 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 25 minuuttia.

4. *Syö pari palaa. Hae hetken kuluttua toiset pari palaa* Toista * * kunnes olet ähkynä ja puolet pellillisestä on syöty. Jemmaa loput piiloon, ettei mukulat tai ukko tule pöllimään...