Vietin kolme mukavaa päivää mökillä. Tällä kertaa olin päättänyt ottaa Ellin mukaan. Se ei ole ollut koskaan mökillä, ja vähän arvelutti se sinne viedäkin, juuri uuteen paikkaan ja sisäkissaksi sopeutunut 15-vuotias rouva.

Kun päästiin mökille, se asteli ulos kopasta, oli vähän aikaa varautunut ja kysyi sitten, että mentäiskös itse asiaan. Elli viihtyy paikassa kuin paikassa, kunhan tärkein on hoidettu: ruoka. Se kiskoi napaansa kupillisen ruokaa ja asettui mökille tyytyväisenä.

Annoin sen tutustella rauhassa mökkiin. Se tuntui olevan innoissaan, kun vanhasta talosta löytyi jänniä koloja ja hajuja.

Myöhemmin lähdin Viivin kanssa ulos. Suuri pelkoni oli, että Ellin ulkokissavaisto saa vallan, ja se lähtee hulluna kiitämään metsään eikä osaa tulla takaisin. Eikä mitä, jätin sille ulko-oven auki, se tuli varovasti ulos, ja kulki mun perässä ensin, sitten se teki hieman pidempiä kierroksia, mutta palasi aina varmistamaan, missä mie olin ja siis sen, mistä hän lähti kierrokselleen. Viisas kissa.

Illalla lähdin itse saunan lämmitykseen, Viivi ja Elli kuljeskelivat pihapiirissä. Sitten Elliä ei kuulunutkaan takaisin. Meni tunti, ei kissaa missään. Meni toinen tunti ja kolmannen tunnin odoteltuani pistin yöpaidan päälle verkkahousut ja lähdin huhuilemaan sitä. Olin jo aika epätoivoinen: yö tulossa, ja vaikka se tulisikin yöllä takaisin, ovi olisi kiinni. Jätin saunan oven auki ja sille pääsyn saunakamariin, ja kävin vielä toisessa suunnassa huutelemassa sitä. Kun tulin takaisin pihaan, se olikin siellä portilla istumassa muina kissoina. Ehkä se oli tehnyt uusien naapureiden kanssa reviirirajat selviksi, häntä oli melkoisen paksu vielä sisälläkin pitkän aikaa. Yöksi se poikkeuksellisesti pääsi mun ja Viivin kanssa makkariin nukkumaan.

Seuraavina päivinä se ulkoili ihan lähistöllä ja tuli heti kun huutelin sitä. Tänään se makasi sohvalla mun vieressä reporankana, eikä juuri viitsinyt ulos mennä.

Kynnellä vielä varmuuden vuoksi kiinni mamman housuista.

Ja Viivi aamulenkin jälkeen vähintään yhtä reporankana mamman toisella puolella

Illalla saunan lämmityksen jälkeen sytyttelin kynttilöitä pihaan ja rappusille. Hieno täysikuu valaisi pihaa kynttilöiden lisäksi.

Joululahjaenkeli on päässyt hommiinsa Rauhalan rappusilla.

Mie tykkään istua ulkorappusilla. Oon aina tykännyt, entisissä kodeissanikin. Niinpä ihan itselleni laitoin rapuille pehmeän räsymaton alustakseni. Ilma oli vielä aika lämmin päivällä istuksia ulkona.

(ai että mie oon tyytyväinen tuon mökin väritykseen...)

Huomasin, että kun mulla ei ole mökillä nettiä (eikä tule), niin ensin käyn jotenkin tyhjäkäynnillä, enkä osaa tarttua mihinkään. Tämä on merkki kyllä siitä, että olen ihan liikaa kotona koneella. Kun konetta ei ole, saan puhtia tehdä vaikka kuinka paljon kaikkea hyödyllistä (mitä koneella istuminen harvoin on).

Olen poiminut viinimarjat, ja keittänyt mehuiksi. Pakastin noin 15 litraa viinimarjamehuja, vaikka mulla on kaksikin kellaria. Nimittäin mulla ei ollut pulloja Mutta onneksi pakastimeen mahtui, mustikoiden lisäksi.

Eilen leikkasin marjapensaat. Aika rankalla kädellä... saas nähdä, joudunko ensi vuonna enää keräämään marjoja ollenkaan. Hain myös pokasahani (ai että on messevää kirjoittaa tuo: pokasahani) ja sahailin roskapuita pois. Sain myös kahtena iltana kudottua neulepuseron takakappaletta telkkaria katsoessani.

Pitää vielä laittaa kuvat pelargonioista mummon akkunalla. Joku saattaa muistaa, että tein kaiken päin persettä viime kesäisten pelakuiden kanssa. Melkein jäädytin ne pakkaseen, otin viime hetkellä tupaan, kidutin niitä koko talven ikkunalla janoissaan, ja keväällä leikkasin raaskuiksi. Ne lähtivät kasvamaan. Ja nyt ne näyttää ihan pelargonioilta. Mummon akkunalla.

Tässä keväällä otettu kuva:

Ja nyt samat kukat:

Keväällä Mandin kaverina:

 

 

ja nyt:

Hakekaa välillä evästä, ei tämä tässä vielä ollut.

En löytänyt mistään postausta, jossa olisin kirjoittanut kadonneesta enkelistä. Osa teistä muistaa Rauhalan kummittelevan papan, joka on nyt rauhoittunut omaan haamumaailmaansa. Vain joskus nurkassa kuuluu terävä, metallinen räiskähdys kamarissa ollessani (viimeksi se kuului juhannuksena, sisko ja Viivikin sen kuuli), mutta muuten papan kamari on ihan kotoisa oleskella, ei pelottava yhtään. Mutta omituinen juttu sattui viime kesänä. Kamarin seinässä olevasta lokerikosta puuttui yksi enkeli. Se oli kadonnut, eikä sitä löytynyt lattialta, ei mistään. Oletin, että pappa vei sen kostoksi siitä, että luin hänelle madonluvut häiriköinnistä . En edes itse muistanut, mikä lokerikon enkeleistä oli hävinnyt, yksi lokero vain oli tyhjillään.

Arvatkaapa, mikä lojui kamarin lattialla siipi katkenneena, kun menin mökille. Enkeli, joka mun siskon mukaan muistuttaa kovasti mua.

 

Mun alter ego-enkelini makasi lattialla. Nostin sen lokerikkoon ja laitoin siipipalan talteen liimaamista varten.

Pappa kai tuli tunnontuskiinsa pöllittyään enkelin, ja nyt se oli palautettu, tosin ilmiselvästi paiskattu vihaisesti lattiaan, koska se oli mennyt vähän rikki. Saa nähdä, loppuiko tähän viimeisetkin räiskähtelyt