Ystäväni Mrs Vatipää tuli ja haukkasi syöttini. Vieläpä esiintyi omalla nimellään (=vatipää) kommentissaan, kuten varmaan moni ehti huomata. Annoin kommentin olla tarkoituksella jonkin aikaa siellä kaikkien normaalien lukijoideni ihailtavana Nauru

Mutta Mrs Vatipää on tietenkin oikeassa, Vatipäät yleensä aina ovat (omasta mielestään) Mulla siis on a) heikko itsetunto (no niinhän kaikilla suomalaisilla, jos Liisa Keltikangas-Järvistä on uskominen), kun en kestä kritiikkiä, vaan poistelen häpeämättömästi vatipääkommentit niksnaks vaan (omasta blogistani, mutta eihän niin saa tehdä). Sekä b) omaan kovan mutta pienen kuoren.

Voi ihanaa! Mie olen pieni kuoreltani! Vihdoinkin joku sanoo noin. Voih! Johan tästä mun heikko itsetuntoni kohentuu melkein normaalilukemiin (vaikka enhän mie vatipäätasolle siinä yllä koskaan)

Ai niin, haluaako joku normaali lukija tietää, miksi mulla on heikko itsetunto, sekä pieni ja kova kuori? No kun mulla on kuulemma niin pienet murheet, että viitsin kirjoittaa (omassa blogissani, mutta ei niin saa sittenkään tehdä) postaukseeni siitä, että mua harmittaa se, että kukkani on kukkapenkissä kuolleet.


Eikä ole järkyttävää! En tee niin enää koskaan!

Oh, I´m gutted! Really!

 

1244482761_img-d41d8cd98f00b204e9800998e