1850478.jpg
Monta vuotta sitten ensimmäinen enkeli tuli kotiini joululahjapaketissa. Se oli paperihameinen, kierrätystyylinen luomuenkeli, joka pääsi piirongin päälle kunniapaikalleen. Enkeli oli vähän yksinäinen, joten sille piti hankkia kaveri, ja sitten ne alkoivat lisääntyä ja täyttää maan. Nyt niitä on kodissani pitkälti toistasataa. Kenenkään ei ole vaikea keksiä, mitä minulle voisi ostaa lahjaksi.

Makuuhuoneessani on kaksi hyllyä täynnä erilaisia enkeleitä. Osa niistä on pieniä, söpösteleviä lapsienkeleitä, osa aikuisia. Onpa siellä yksi tapaus, josta selvästi näkee, että se on viettänyt huonoa elämää; en viitsi mainita, missä ammatissa hän toimi ennen enkelöinnin aloittamista,  mutta kovin siveellinen ei hänen maallinen vaelluksensa liene ollut.

Lisäksi enkeleitä löytyy joka puolelta kodissani, saunastakin. Pari keijuakin on soluttautunut vaivihkaa sekaan, mutta en ole huomaavinani. Enkelitkään eivät ilmeisesti piittaa, tai ovat sen verran oman enkelellisyytensä lumoissa, että eivät tajua muukalaisten olevan eri heimoa.

Toissa kesänä Vilnasta löysin ihanan enkelin, joka pitää kädessään tuikkulyhtyä. Sen serkku jäi vilkuttamaan kaupan hyllylle, ja huuteli perääni, että haethan minutkin myöhemmin täältä istuksimasta. Asia jäi vaivaamaan mieltäni. Saikohan se hyvän kodin, vai pitääkö minun tosiaan mennä katsomaan, vieläkö se istuu hyllyssä odottamassa.

Täällä kodissa, missä nyt asustan, ei ole koskaan tapahtunut mitään ikävää, toisin kuin edellisessä kodissa. Olisiko enkeleillä osuutta asiaan?